Peer Günt:Buck the Odds
Peer Günt säilyy kotimaisen boogiepohjaisen hardrockin kiistattomana klassikkoyhtyeenä ja kitaristi/laulaja Timo Nikki sen musiikillisena sieluna. Güntin vanhoista albumeista ainuttakaan ei voi pitää epäonnistuneena, mutta todellisina helminä diskogafiassa erottuvat kaikkien aikojen kotimaisiin debyytteihin lukeutuva yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi vuodelta 1985, Güntin todellisen biisinteon kaavan tavoittanut lopullinen läpimurtolevy Backseat seuraavalta vuodelta sekä yhtyeen pitkäikäisimmän kokoonpanon viimeinen mestariteos Don’t Mess with the Countryboys vuodelta 1990.Yhtyeen nykyinen lineup, jonka rytmiryhmän muodostavat basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sakke Koivula, on lukuisten esiintymisten myötä erilaisuudestaan huolimatta osoittanut kelpoisuutensa vankkana keikkakokoonpanona. Sen toisen pitkäsoiton, syksyllä 2009 ilmestyneen albumin Buck the Odds toivoi levytysten osalta olleen lopullinen näyttö nykyisen Güntin kyvyistä eräänlaista etsikkoaikaa edustaneen ja reilua kahta vuotta aikaisemmin ilmestyneen pitkäsoiton Guts and Glory jälkeen, ja sellainen siitä myös muodostui Mukana ei ole yhtään slovaria, mutta silti kappaleista löytyy miellyttävästi nyansseja, koukkuja ja kaivattavaa rullaavuutta.Avausraita I Play It Cool edustaa vielä perusmättöä ilmauksen myönteisessä merkityksessä, mutta sitä seuraava, liki pitäen unelmanomaisesti rullavan riffin sisältävä Hellborn Man lukeutuu vaivattomasti albumin parhaimmistoon. Verevä, miellyttävän pitkän kitarasoolon sisältävä rockpala Could You Kill Me sijoittuu laadullisesti varsin lähelle sitä. Mainittujen huippuhetkien ohella Günt-klassikon ainesta omaa vivahteikkuudellaan kokonaisuudesta erityisen myönteisesti erottuva Leather Aunt Jean. Pari vähemmän onnistunutta repäisyä heikentää kokonaisarvosanaa hieman. Blood City sisältää enemmän kaahausta kuin ideaa ja Shake Your Rabbit sekä Break Me kuuluvat myös pitkäsoiton hienoisesti keskinkertaisempaan antiin, vaikka erinomaisen inspiroitunutta kitarointia tarjoilevatkin. Mean King Bee luottaa onnistuneesti enemmän svengaavuuteen kuin vauhtiin ja We Are Gonna Rock You on Buck the Oddsin veikeä päätösrypistys. Tuolloin uusien kappaleiden lisäksi Güntin toistaiseksi viimeiseltä studioalbumilta löytyy uusionäkemys alkuaan vuonna 1985 ilmestyneellä minilp:llä Through the Wall julkaistusta kappaleesta Red Chevy. Uusionäkemys Red Chevy Revisited puolustaa paikkaansa, sillä se kulkee originaalinäkemystä iskevämmin. Buck the Odds merkitsi Peer Güntille lähes vastaavanlaista harppausta eteenpäin, kuin aikanaan siirtymä sinänsä pätevästä Through the Wallista Backseatiin. Buck the Odds on Peer Güntin laadukkain pitkäsoitto 2000-luvulla, ja se on varsin paljon. Valitsemassaan tyylilajissa yhtye on edelleen laadullisesti maassamme vailla vertaistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti