Tiistain tukeva:Eräs keskeisimmistä garagerockin edustajista

Michiganin Bay Cityn ja Saginawin alueelta kotoisin oleva Question Mark and the Mysterians on yhdysvaltalainen garagerockhtye, jonka aktiivikausi ajoittui vuosien 1962 ja 1969 välille. Tyylillisesti urut olivat  dominoiva instrumentti yhtyeen kokoonpanossa ja sen ulkoista imagoa inspiroi science fiction-elokuva The Mysterians. Yhtyeen raa'an resonoivista vokaaliosuuksista vastasi solisti Question Mark, eli Rudy Martinez. Yhtye oli eräs varhaisen punk/garagerockin keskeisistä tienraivaajista. Pa-Go-Go-Records sainasi yhtyeen vuonna 1966 ja mainitun vuoden alkupuolella se julkaisi tunnetuimman levytyksensä 96 Tears, joka nousi Billboardin listakärkeen. Yhtyeen samanniminen albumi seurasi ja Question Mark & The Mysteriansin suosion aikaa kesti hieman yli vuoden ajan. Yhtye on virheellisesti niputettu yhden hitin ihmeiden kastiin, vaikka se sai listoille kaikkiaan viisi eri singleään. Yhtyeen originaalijäsenet, kitaristi Larry Borjas, rumpali Robert Martinez ja soolokitaristi Bobby Balderrama kasasivat yhtyeen vuonna 1962 Link Wrayn ja Duane Eddyn innoittamina. Robert Martinezin veli Rudy täydensi yhtyeen kokoonpanon sen solistina. Kosketinsoittaja Frank Rodriguez oli merkittävä viimeinen kiinnitys yhtyeeseen sen kokonaissoundi huomioiden. Question Mark & The Mysteriansin varhaiset demot Are You For Real ja I'll Be Back julkaistiin vasta vuonna 1999 albumilla More Action. Yhtyeen rumpaliksi vaihtui Ed Serrato ja 96 Tears levytettiin 11. maaliskuuta 1966.  Kappaleen kosketisoitinriffi oli Rodriguezin ja sävellys muilta osin Rudy Martinezin käsialaa. Basisti Fernando Aguilarin paikan otti pian Frank Lugo. Cameo-Parkway Recordsin johtaja Neil Bogart puffasi singlen menestystä ja yhtye pääsi esiintymään American Bandstandissa ja ohjelmassa Where The Action Is. 29. lokakuuta 1966 96 Tears nousi listakärkeen viikon ajaksi ja saavutti kultalevyn miljoonan kappaleen myynnillään. Ykkössijalta kappaleen tiputti The Monkeesin Last Train to Clarksville. Question Mark and the Mysteriansin kaksi seuraavaa singleä I Need Somebody ja Can't Get Enough of You Baby nousivat myös listoille. Kaikki mainitut biisit löytyivät myös yhtyeen esikoisalbumilta. Sen kakkospitkäsoitto Action edusti musiikilisesti yhtyettä laadukkaimmillaan, mutta ei menestynyt. Yhtye levytti Capitol Recordsille, Tangerine Recordsille ja Super K:lle. Yhtyeen originaalikokoonanon hajottua siinä vaikutti basistina Grand Funk Railroadin riveissä menestystä saavuttanut Mel Schacher, kitaristina Frank Montoya ja rumpalina Jeff McDonald. Richard Schultzin siirryttyä yhtyeen basistiksi hän kirjoitti Rudy Martnezin kanssa useita kappaleita, kuten She Goes to Church on Sunday, joka lisensoitiin Paul McCartneyn julkaisuyhtiölle. 70-luvun alussa Question Mark & The Mysterians teki paluun originaalista eronneella kokoonpanolla, jossa oli kaksi kitaristia, mutta ei urkuria. Dave Marsh kirjoitti yhtyeestä artikkelin Creem-aikakauslehteen kuvaten sitä punkrockiksi. Vuonna 1984 yhtyeen alkuperäiskokoonpano teki paluukonsertin Dallasissa. Originaalirumpali Robert Martinez teki paluun yhtyeeseen ja korvasi sairastuneen Eddie Serraton. Yhtyeen paluukonsertti ei johtanut lopulliseen reunioniin, mutta se julkaistiin albumina 96 Tears Forever: The Dallas ReUnion Tapes. Vuonna 1998 Smash Mouthin Can't Get Enough of You Babysta levyttämä cover saavutti Billboardin listalla sijan 14. Edellisenä vuonna Question Mark and the Mysterians oli tehnyt jälleen paluun. Yhtye esiintyi CaveStomp -garagefestivaalien pääesiintyjänä newyorkilaispromoottori Jon Weissin ansiosta. Mainitulla festivaalilla esiintyi useita 60-luvun garage- ja psykedeelistä rockia edustaneita yhtyeitä. 90-luvulla Question Mark and the Mysterians olisi halunnut julkaista uudelleen kaksi ensimmäistä loppuunmyytyä albumiaan. 96 Tears-kappaleen oikeudet omisti kuitenkin Allan Klein. Niinpä yhtye levytti esikoisalbuminsa uudelleen ja julkaisi sen Collectables Recordsin kautta. Vuonna 1998 Frank Rodriguez palasi yhtyeen kosketinsoittajaksi ja se julkaisi Norton Recordsilla suhteellisen hyvin menestyneen livealbumin Do You Feel It, Baby? Sitä seurasi seuraavana vuonna New Yorkissa nauhoitettu uusi studioalbumi More Action. Vuonna 2000 Question Mark aloitti yhteistyön New Yorkista kotoisin olleen kitaristin ja promoottorin Gary Furyn kanssa. Se johti sarjaan konsertteja, jossa Question Markia säesti Furyn johtama yhtye, jonka muut jäsenet koostuivat New Yorkin alueen garagerockyhtyeissä vaikuttaneista muusikoista. Mukana oli myös The Mysteriansin originaalirumpali Robert Martinez. Nimellä Question Mark and the Mysterymen yhtye heitti keikat New Yorkin Limelightissa ja Washingtonin Black Catissa.  Vuonna 2001 Question Mark and the Mysteriansin originaali kokoonpano teki paluun New Yorkissa soittaen Steve Van Zantin Underground Garage-konsertissa myyden Village Undergroundin loppuun. Vuonna 2002 Question Mark esiintyi CBGB-clubilla kaksi-iltaisen garagefestivaalin pääesiintyjänä. Taustayhtyeeseen kuuluivat Fury, Robert Martinez, basisti Keith Hartel ja Pat Benatarin ja David Johansenin yhtyeissä sekä E-Street Bandissa vaikuttanut kosketinsoittaja Charlie Giordano. Uusi kokoonpano esiintyi nimellä Question Mark and the New Mysterians. Toukokuussa 2007 Question Mark ja Billy Fury yhdistivät jälleen musiikillisesti voimansa soittamalla hyväntekeväisyyskonsertin New Yorkin Highline Ballroomissa. Taustayhtye The Playthingsin tunnetuin jäsen oli tavanomaisesta poiketen rummuista vastannut Sylvain Sylvain. 80-luvun puolivälistä lähtien Question Markin kanssa musiikillista yhteistyötä tehnyt kitaristi Dennis Dean Lack on ollut hänen musiikillinen johtajansa tuosta lähtien. Vuonna 2006 Question Mark and the Mysteriansin originaalikokoonpano pääsi Michigan Rock and Roll Legends Hall of Fameen. 96 Tearsista ovat levyttäneet coverversionsa  esimerkiksi Aretha Franklin, Thelma Houston, Iggy Pop, Eddie & The Hot Rods ja The Stranglers. Mysteriansissa rummuttanut Eddie Serrato mehehtyi sydänkohtaukseen 24. helmikuuta 2011 65 -vuotiaana. Soolokitaristi Robert Balderramalla diagnosoitiin eturauhassyöpä lokakuussa 2017.