Tiistain tukeva:Eräs brittien legendaarisimmista rhythm and blues-yhtyeistä

The Animals on Newcastle Upon Tynessä 60-luvun alkuvuosina perustettu rhythm and blues - ja rockyhtye. Saavuttamansa suosion myötä yhtye muutti vuonna 1964 Lontooseen. The Animals tuli tunnetuksi raa'asta bluessoundistaan ja solistinsa Eric Burdonin voimakkaasta laulusoundista. Mainitut elementit pääsivät oikeuksiinsa Atlantin molemmin puolin listakärkeen nousseella singlellä House of the Rising Sun sekä I'm Cryingin, Don't Let Me Be Misunderstoodin sekä It's My Lifen kaltaisilla hittikappaleilla. Raakuutensa vastapainoksi hienoisia popvaikutteita sisältävien singlejensä sijaan The Animalsin albumimateriali koostui lähes täysin rujoista rhythm and blues-covereista. Yhdysvalloissa The Animals koettiin osana britti-invaasiota. Uransa aikana The Animals koki useampia miehistönvaihdoksia ja kärsi huonosta mangementista. Vuonna 1967 originaalijäsenistään ainoastaan Burdonin  sisältänyt Eric Burdon & The Animals- kokoonpano muutti Kaliforniaan ja saavutti menestystä psykedeelistä ja hardrockia yhdistäneillä singleillään San Franciscan Nights, When I Was Young sekä Sky Pilot. The Animals saavutti sekä Britanniassa että Billboardilla kymmenen 20 suosituimman joukkoon noussutta singleä. Burdonista, urkuri Alan Pricesta, kitaristi Hilton Valentinesta, kitaristi John Steelestä ja basisti Chas Chandleristä koostunut The Animalsin originaalikokoonpano teki vuonna 1968 yhden hyväntekeväisyyskonsertin Newcastlessa. Pitempiaikaiset comebackit ajoittuivat vuosiin 1975 ja 1983. Muutamat yhtyeen originaalijäsenistä ovat myöhemmin esiintyneet yhdessä eri yhtyenimiä käyttäen. The Animals pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1994. Alan Price Rhythm and Blues Combo aloitti toimintansa vuonna 1962 ja seuraavana vuonna Eric Burdon täydensi yhtyeen kokoonpanon. Hänen mukaansa The Animals-nimi ei tullut yhtyeen eläimellisistä live-esiintymisistä, vaan kyseessä oli kunnianosoitus yhtyeen ystävälle "Animal" Hoggille. The Animalsin kotikaupungissaan saavuttama suosio ja yhteydet The Yardbirdsin manageriin Giorgio Gomelskyyn motivoivat yhtyettä muuttamaan Lontooseen vuonna 1964. The Animalsin ohjelmisto pohjautui lähes täysin mustaan rhythm and bluesiin ja yhtye coveroi esimerkiksi John Lee Hookeria, Jimmy Reediä ja Nina Simonea. The Animals solmi sopimuksen EMI:n Columbia- alamerkin kanssa ja vuonna 1964 ilmestynyt näkemys  standardista Baby Let Me Take You Home oli yhtyeen ensimmäinen single. Samaisen vuoden kesäkuussa julkaistu raaka sovitus kansanlaulusta House of the Rising Sun nousi listakärkeen sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa ja kyseessä saattoi hyvinkin olla kaikkien aikojen ensimmäinen folkrockhitti. Britanniassa The Animals esiintyi noihin aikoihin usein useita yhtyeitä käsittäneillä pakettikiertueilla ja House of the Rising Sunin hurjan sovituksen ansiosta yhtye halusi olla mainittujen kiertueiden parhaisten mieliin jäänyt yhtye. The Animals saavutti Mickie Mostin tuottamia hittejä kahden vuoden ajan. Niistä mainittakoon näkemykset Sam Cooken Bring It on Home to Mestä ja Nina Simonen Don't Let Me Be Misunderstoodista. Albumiraidat edustivat edelleen silkkaa r&b:tä ja niistä havainnollistavina esimerkkeinä mainittakoon John Lee Hookerin Boom Boom ja Ray Charlesin I Believe to My Soul. Lokakuussa 1964 The Animals teki ensi-esiintymisensä Yhdysvalloissa. Ed Sullivan Showssa yhtye esitti omaa tuotantoaan edustavan I'm Cryingin sekä House of the Rising Sunin. Joulukuussa valmistuneessa elokuvassa Get Yourself a College Girl yhtye oli mukana Chuck Berry -coverilla Around and Around. Toinen samaisessa elokuvassa esiintynyt brittiyhtye oli Dave Clark Five. Alan Price jätti yhtyeen toukokuussa 1965 musiikillisiin erimielisyyksiin ja lentopelkoon vedoten. Hän saavutti myöhemmin menestystä soolourallaan sekä johtamansa Alan Price Setin riveissä.  Mick Gallagher korvasi häntä hetken aikaa, mutta The Animalsin uudeksi kosketinsoittajaksi valikoitui Dave Rowberry, joka oli jo mukana hittisingleillä Don't Let Me Be Misunderstood ja It's My Life sekä vuonna 1966 ilmestyneellä yhtyeen kolmannella albumilla Animalisms, jonka edeltäjiä olivat olleet Pricen aikaiset pitkäsoitot The Animals (1964) ja Animal Tracks (1965). Mainituista albumeista erityisesti viimeksi mainittu on varsin arvostettu. Viides elokuuta 1965 The Animals Big Band teki ainutkertaisen esiintymisen Richmondissa viidennessä vuosittaisessa British Jazz & Blues festivaalissa. Tuolloin The Animalsin peruskokoonpanoa täydensi kolme trumpetistia ja  saksofonistia. Vuoden 1965 lopussa The Animals lopetti yhteistyönsä Mickie Mostin kanssa ja siirtyi Decca Recordsin ja Yhdysvalloissa sekä Kanadassa MGM Recordsin artistiksi. MGM:n alkuvuodesta 1966 julkaisemasta kokoelmasta Best of The Animals modostui Yhdysvalloissa yhtyeen suosituin albumi. Helmikuussa 1966 Steele jätti yhtyeen ja hänen paikkansa otti aikaisemmin yhtyeessä Nashville Teens soittanut Barry Jenkins. Gerry Goffinin ja Carole Kingin käsialaa ollut Don't Bring Me Down oli The Animalsin viimeinen singlehitti. Coverin See See Rider yhtye levytti nimellä Eric Burdon & The Animals. Syyskuussa 1966 yhtye oli lopettanut toimintansa. Eric Burdon julkaisi Decca Recordsilla sooloalbumin Eric Is Here. Siltä poimittu single When I Was Young saavutti sijan 14 ja Burdon promosi mainittua kappaletta tv-ohjelmissa Ready Steady Go ja Top of the Pops. Eric Is Here oli Burdonin viimeinen julkaisu Decca Recordsille. Vuoteen 1976 ajoittui The Animalsin minikiertue ja yhtye työsti promovideot kappaleista Lonely Avenue ja Please Send Me Someone to Love. Vuonna 1977 ilmestynyt albumi Before We Were So Rudely Interrupted saavutti myönteiset arviot. Burdon ja Valentine nauhoittivat samoihin aikoihin julkaisematta jääneitä demoja. 12. joulukuuta 1982 Burdon ja Price esiintyivät kokonaisen bändin kanssa. Vuonna 1983 oli vuorossa The Animalsin toinen reunion-albumi Ark. Sen julkaisua seurasi maailmankietue, johon Animalsin peruskokoonpanon lisäksi osallistuivat kosketinsoittaja Zoot Money, perkussionisti Nippy Noya, saksofonisti Steve Gregory ja kitaristi Steve Grant. Ensimmäisenä uudelta albumilta poimittu single The Night saavutti Mainstream Rock-listalla sijan 34. The Arkin tiimoilta tekemällään kiertueella yhtye soitti yhdeltä kolmasosaltaan 60-luvun klassikoitaan ja kahdelta kolmasosaltaan tuoreempaa tuotantoa. Yhdeksäs syyskuuta 1983 New Yorkissa soitettu konsertti oli loppuunmyyty. Uudenvuodenaattona The Animals soitti Wembley Areenalla konsertin The Policen lämmittelemänä. Mainittu keikka julkaistiin levyformaatissa nimellä Rip It to Shreds vuonna 1984, jolloin The Animals oli jälleen lopettanut toimintansa. 29. marraskuuta 1983 Royal Oakissa, Michiganissa soitettu konsertti julkaistiin helmikuun lopussa 2008 nimellä Last Live Show. The Animalsin reunion-kiertueesta työstettiin elokuva, jota ei kuitenkaan julkaistu. Chas Chandler menehtyi vuonna 1996 ja samalla menetettiin mahdollisuus The Animalsin täydellisen originaalikokoonpanon uuteen reunioniin. Hilton Valentine kuoli 29. tammikuuta 2021.