Joensuulaisyhtye Neljän Ruusun kotikaupungissaan soittamissa konserteissa on aina erityinen tunnelataus ja Ruusut päättivät tämänkertaisen Ilovaarin päälavalla takuuvarmaa työskentelyä edustaneella setillään. Se käynnistyi Valuva taivas -albumin klassikkoainesta edustavalla nimikappaleella. Viimeisimmän albumin nimiraidan Mustia ruusuja ja Meidän maa -hitin välissä kuultiin vuoden 2004 Karelia Express-albumin kirkkaimpiin klassikoihin lukeutuva Elän vain kerran ja monen muun näytteen tavoin Joensuu-orientoitunut Popmuseo aivan 2000-luvun alusta. Ainakin lyrikoidensa osalta kevyempien poimintojen Seitsemän päivää selvinpäin, Nuori ikäisekseen ja Missä vaan välissä tarjottiin melankoliaa tyylitajuisesti huokuva ja jälleen kotikaupungin maisemiin johdattanut Sininen sunnuntai. Matka on syvä oli ensimmäinen valinta vuoden 1992 klassikkoalbumilta Haloo ja sitä seurasi Mustien ruusujen ensimmäinen hitti Sähkökitara. Koko setin huippuhetkeksi muodostui akustinen tulkinta Sun täytyy mennä -klassikosta ja viimeisimmältä pitkäsoitolta poimitun Älä luovuta ja bailubiisi Hunningolla jälkeen loppusetissä kuultiin klassikko-osastoa Ruusujen 90-luvun alkupuolen tuotannosta. Poplaulajan vapaapäivä oli ainoa poiminta vuoden 1993 albumilta Pop-uskonto ja turnauskestävyytensä jo aikoja sitten osoittaneet Tie ajatuksiin ja Juppihippipunkkari Haloolta päättivät keikan, jossa encoreita ei soitettu. Kokonaisuutena tarjolla oli runsaahkosti mielenkiintoisia sovituksia ja esimerkiksi Kode Koistinen kuulosti varsin inspiroituneelta kitaransa varressa.
Neljä ruusua Ilovaarissa 6. heinäkuuta 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti