Torstain terävä:Merkittävä keikkadokumentti keskeisen amerikkalaisyhtyeen alkutaipaleelta

The Doors:London Fog 1966

London Fog 1966 on Rhino Recordsin joulukuun puolivälissä 2016 julkaisema The Doorsin livealbumi. Se sisältää yhtyeen aikaisemmin julkaisemattoman livekeikan toukokuulta 1966 London Fog -clubissa. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen dokumentti yhtyeen alkutaipaleelta alun perin reilu puoli vuotta ennen The Doorsin esikoisalbumin julkaisua. Äänityksestä vastasi yleisössä ollut Nettie Pena. London Fog 1966:ta pidetään yleisesti varhaisimpana tunnettuna The Doorsin livenauhoituksena. Sittemmin yhtyeen albumeilla julkaistujen kappaleiden lisäksi se sisältää coverversioita bluesstandardeista. Albumin julkaisu osui yksiin The Doorsin esikoispitkäsoiton 50-vuotisjuhlien kanssa ja livelevyn valvonnasta vastasivat tuottaja Bruce Botnick sekä Pena. Livealbumin jokainen kappale on pakattu numeroituun boxiin. Vaikka London Fog 1966 sisältää ainoastaan osan The Doorsin kyseessä olleesta konsertista, musiikkikriitikot ovat pitäneet sitä kiehtovana kurkistuksena yhtyeen varhaisvaiheisiin, jolloin se oli kehittämässä omaa musiikillista tyyliään. Muutama kuukausi perustamisensa jälkeen The Doors sai ensimmäisen keikkansa Sunset Stripillä sijainneeseen London Fog -clubiin helmi-tai maaliskuussa 1966. Nuori Jim Morrison esiintyi pienellekin yleisömäärälle selin. Juuri London Fogissa The Doorsista kehittyi kosketinsoittaja Ray Manzarekin mukaan yksikkö. Vaikka yhtyeen ohjelmistossa oli tuolloin joitakin bluesstandardeja, The Doors kehitti tunnusomaiseksi muodostunutta soundiaan ja esitti kappaleita, jotka ilmestyivät vuoden 1967 aikana yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla The Doors ja Strange Days. Settien pidentämiseksi kappaleissa kuultiin joskus improvisoituja instrumentaaliosuuksia. UCLA- elokuvaopiskelija Nettie Penan nauhoittamassa osuudessa toukokuun 1966 keikalta London Fogista  The Doorsin omaa tuotantoa edustavat ainoastaan kappaleet You Make Me Real ja Strange Days, joista ensin mainittu julkaistiin vasta vuonna 1970 The Doorsin viidennellä studioalbumilla Morrison Hotel. Suurin osa albumin muista kappaleista on  coverversioita bluesklassikoista. Sellaisiin lukeutuvat Willie Dixonin I'm Your Hootchie Kootchie Man, BB Kingin näkemyksenä tunnetuimmaksi tullut Rock Me Baby sekä Them-yhtyeen vuonna 1964 hitin arvoisesti versioima Baby Please Don't Go. Rockosastoa albumilla edustaa näkemys Little Richardin Lucillesta. The Doors-rumpali John Densmoren mukaan London Fog 1966:lla kuullaan ainoastaan puolet kyseisestä konsertista, sillä myös Light My Fire ja The End esitettiin mainittuna iltana. The Guardianin mainostaessa London Fog 1966:n julkaisua joulukuussa 2016 se piti sitä aidosti tärkeänä albumijulkaisuna verrattuna siihen The Doorsin livemateriaalin varastoon, jota oli vuosien kuluessa julkaistu. Rhino Records korosti Penan osuutta mainitun levyjulkaisun toteutumisessa. Varsinaisen Bruce Botnickin masteroiman albumin lisäksi seurasi kymppituumainen, joka muistutti koeprässäystä. London Fog 1966 oli rajoitettu painos, jonka jokainen kappale oli numeroitu. The Doorsin varhaisvuosia ja albumilla julkaistua musiikkia käsitelleistä kansiteksteistä vastasivat Pena ja Whiskey a Go-Gon kykyjenetsijänä toiminut Ronnie Haran-Mellen. Pena vastasi viidestä ennen julkaisemattomasta The Doorsin keikkakuvasta ja John Densmore käsinkirjoitetusta konsertin settilistasta. All Musiciin kirjoittaneen Stephen Thomas Erlewinen mukaan London Fog 1966 esitteli omat vahvuutensa löytäneen yhtyeen soundin. PopMattersiin kirjoittanut John Paul tunnustaa London Fog 1966:n historiallisen arvon, mutta sen esitykset jättävät toivomisen varaa. Relixiiin kirjoittaneen Jeff Tamarkinin mielestä  esitys on kiehtova ja ajoittain jännittävä, mutta äänen laatu melko karmea.