perjantai 19. heinäkuuta 2019

Lauantain pitkä:Kanadalainen hardrockin klassikko

21. heinäkuuta 1962 syntynyt Karen Lynn Greening, joka tunnetaan taiteilijanimellään Lee Aaron, on kanadalainen rocksolisti, joka saavutti useita hittejä 80-luvulla ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolella. Bellevillessä, Ontariossa syntynyt Greening aloitti vokalisoinnin viisivuotiaana koulun musikaaleissa. Hän pääsi Bramptonin lukioon. Aaronin ollessa 17-vuotias hän joutui auto-onnettomuuteen, jonka seuraukset eivät kuitenkaan vaatineet kasvoleikkausta. Greeningin laulettua viisitoistavuotiaana musiikkiproduktiossa häntä pyydettiin liittymään paikalliseen Lee Aaron -nimiseen rockyhtyeeseen. Siinä hän soitti alttosaksofonia ja kosketinsoittimia vokalisointinsa lisäksi ja otti käyttöön taiteilijanimen Lee Aaron. Hänen esikoisalbuminsa oli Freedom Recordsille vuonna 1982 levytetty Lee Aaron Project. Mainitun pitkäsoiton uudelleenjulkaisusta vastasi Attic ja sillä musisoivat useat Toronton musiikkiskenessä tunnetuiksi tulleet soittajat, kuten jäsenistöä yhtyeistä Moxy ja Triumph's Rik Emmet. Vaikka albumia oli saatavilla Britanniassa ainoastaan importtina, Aaron esiintyi myöhemmin samana vuonna Readingin festivaaleilla. Vuonna 1984 ilmestyneen toisen albuminsa Metal Queen aikoihin Aaron solmi monta albumia käsittäneen sopimuksen Attic Recordsin kanssa. Metal Queenin levytyksen aikaan yhtyeen kokoonpanoon liittyi kitaristi John Albani, jonka kanssa Aaron muodosti biisintekotiimin yhdentoista vuoden ajaksi. Vuosien 1984 ja 1992 välillä Aaron konsertoi tiiviisti Euroopassa ja esiintyi myös  Japanissa ja Yhdysvalloissa. Attic Records julkaisi häneltä Kanadassa kuusi albumia ja kansainvälisesti Aaronin levyjä julkaistiin Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Benelux-maissa, Italiassa, Skandinaviassa, Japanissa ja Australiassa. Toronto Music Awardseissa Aaron voitti kolmesti parhaan naisvokalistin palkinnon. Aaronin vuonna 1985 ilmestynyt seuraava pitkäsoitto Call of the Wild sisältää muun muassa tunnetun balladikappaleen Barely Holding On. Kaupallisesti parhaiten Aaronin albumeista menestyi vuonna 1989 ilmestynyt ja useita singlemenestyksiä sisältänyt Bodyrock. Kanadassa albumi saavutti tuplaplatinaa. Vuonna 1992 Aaron jätti Attic Recordsin ja perusti oman levy-yhtiönsä Hip Chip Recordsin. Sen kautta hän julkaisi kaksi albumia. Vuonna 1994 ilmestyneen pitkäsoiton Emotional Rain jakelijana Kanadassa oli A&M. Kyseistä albumia työstämässä mukana oli jäsenistöä Sons of Freedomista, David Bowien luotsaamasta Tin Machine-yhtyeestä sekä The Psychedelic Fursista. Vuonna 1995 ilmestynyt albumi 2preciious oli projekti, jonka Aaron työsti ja kirjoitti Sons of Freedomin jäsenten kanssa. Mainitulla albumilla hän käytti oikeaa etunimeään Karen. Kumpikaan albumeista ei ollut menestyksekäs ja Sons of Freedom lopetti pian toimintansa. Aaron opiskeli näyttelemistä vuoden ajan ennen kuin hän alkoi esittää jazzia ja bluesia Torontossa Dennis Ziebartin kanssa. Vuonna 2000 Aaron julkaisi jazzalbumin Slick Chick oman Barking Dog Musicinsa kautta. Albumin jakelusta vastasi Fusion3. Aaron promosi albumiaan esiintymällä useilla jazzfestivaaleilla Kanadassa ja Euroopassa. Vuonna 2002 häntä pyydettiin koe-esiintymiseen Modern Baroque Opera Companyyn. Samana vuonna Aaron osallistui palkinnon voittaneeseen produktioon 101 Songs for the Marquis De Sade. Vuonna 2004 ilmestynyt Aaronin järjestyksessään yhdestoista albumi Beautiful Things oli hybridi jazzia ja poppia. Aaron jatkoi esiintymisiä sekä rockin että valikoidusti jazzin parissa. Vuonna 2011 Aaron heitti debyyttikeikkansa Ruotsissa Sweden Rock Festivaaleilla. Maaliskuussa 2016 Aaron julkaisi ensimmäisen rockalbuminsa 20 vuoteen. Hänen itse rahoittamansa ja omalla Big Sister Recordsillaan julkaisemansa pitkäsoitto on nimeltään Fire and Gasoline. Myöhemmin samaisena vuonna Aaron pääsi Brampton Arts Walk of Fameen. Vuonna 2016 Aaron esiintyi myös Britanniassa, Nottinghamissa Rockingham-hardrockfestivaaleilla. Vuonna 2017 Aaron teki useita esiintymisiä Saksassa ja lisäksi hän konsertoi Bang Your Head -festivaaleilla ja teki kaksi erillistä konserttia Lontoossa ja Wolverhamptonissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti