sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Maanantain mainio:Kotimaisen hardrockin klassikon upea esikoinen

Zero Nine:Visions, Scenes and Dreams

Tammikuussa 1982 Finnlevyn alamerkin Dig Itin julkaisemana ilmestynyt Visions, Scenes and Dreams on kotimaisen hardrockin kiistattoman klassikkoyhtyeen, kuusamolaisen Zero Ninen esikoispitkäsoitto. Yhtyeen varhainen triokokoonpano oli aloittanut toimintansa vuonna 1978 ja esikoissingle, kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt ja myös debyyttialbumilta erilaisena versiona löytyvä Down the Line voitti tv:n Levyraati-ohjelman Zerojen saadessa voiton myötä ansaitsemaansa huomiota. Takomo-studioilla Helsingissä Kassu Halosen tuottamana nauhoitettu yhtyeen esikoisalbumi edustaa 70-lukulaisilta esikuvilta, kuten Deep Purplelta, Rainbowlta ja Uriah Heepiltä vaikutteita ottanutta, tyylitajuista hardrockia. Timo Käsmän ja Mara Mäntyniemen kitaroiden lisäksi Iro Murtolan kosketinsoittimet ovat kokonaissoundissa keskeisessä osassa. Solisti Kepa Salmirinne on laulusuoritustensa osalta varsin hyvässä vedossa jo debyytillä. Zero Nine oli soittanut esikoisalbuminsa kappaleita jo pitkään ja yhtyeen uralla kyseessä onkin varsin pätevä debyyttialbumi. Sen kaikki kappaleet edustavat Zero Ninen omaa tuotantoa ja lyriikoista vastaa yhtyeen lisäksi Heikki Wiik. Koko bändin yhteistyötä sävellyksellisesti edustava Once Again ja kitaristi Mara Mäntyniemen käsialaa oleva albumin päätöskappale Dreamless World tarjoavat Visions, Scenes and Dreamsin slovareinta tuotantoa. Ärhäkimpiin hardrocksivalluksiin lukeutuvat I'm Gonna Try, Who's Gonna Cry Now ja I'm Streamin' Away ovat tyylilajissaan kaikki varsin vakuuttavia esityksiä vielä 37 vuotta julkaisunsa jälkeen. Land of the Rhinos ei laadullisesti jää niistä kauaksi ja pitkäsoiton ykköspuolen päättävä Steamroller svengaa tietynlaisesta keveydestään huolimatta mitä mainioimmin. Zerojen debyytin huippuihin lukeutuvat lisäksi sen avaava nimikappale ja sitä seuraava upean melodinen In the Drizzlin' Rain. Yhtyeen kakkosalbumi, Ian Gillanin kanssa jonkinlaisessa yhteistyössä työstetty ja mainettaan laadukkaampi Blank Verse ehti sekin ilmestyä vielä vuoden 1982 aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti