The Smiths:The Queen is Dead
Kesäkuussa 1986 Britanniassa Rough Trade Recordsin ja Yhdysvalloissa Sire Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Queen is Dead on The Smiths-yhtyeen kolmas studioalbumi. Se viihtyi brittien albumilistalla 22 viikon ajan ollen parhaimmillaan kakkossijalla. Billboardin listalla pitkäsoiton paras sijoitus oli 70. ja Yhdysvalloissa albumi saavutti kultalevyn vuonna 1990. The Queen is Dead on myynyt hyvin julkaisustaan lähtien ja menestynyt erinomaisesti erilaisissa kriitikkoäänestyksissä. Esimerkiksi New Musical Expressin vuoden 2013 äänestyksessä albumi valittiin kaikkien aikojen parhaaksi. The Smithsin ollessa kiertueella Britanniassa kitaristi Johnny Marr kirjoitti useita albumille päätyneistä kappaleista. Sovitukset tapahtuivat basisti Andy Rourken ja rumpali Mike Joycen kanssa soundcheckien aikana. Albumin nimi on Hubert Selby Jr:n vuonna 1964 ilmestyneestä novellista Last Exit to Brooklyn. The Boy with the Thorn on His Siden tekstit viittaavat allegorisesti yhtyeen kokemuksiin musiikkiteollisuudesta, joka ei yhtyettä arvostanut. Vuonna 2003 solisti Morrissey nimesi mainitun kappaleen suosikikseen The Smithsin tuotannosta. Kappaleet Frankly, Mr Shankly, I Know It's Over ja There's a Light That Never Goes Out Marr ja Morrissey kirjoittivat maratonmittaisissa sessioissa Marrin kotona Bowdonissa. Viimeksi mainitun kappaleen tekstissä on lainaus New York Dollsin kappaleesta Lonely Planet Boy ja kitarariffi on lainattu Rolling Stonesin versiosta Marvin Gayen kappaleesta Hith Hike. Gayen originaaliversio kappaleesta oli ollut inspiraation lähteenä Velvet Undergroundille kappaleessa There She Goes Again. Kappaleen Never Had No-One Ever musiikki perustui Marrin joulukuussa 1984 taltioimaan demoon, joka itsessään pohjautui The Stoogesin kappaleeseen I Need Somebody. Marrin mukaan kyseisen kappaleen ilmapiiri summaa koko albumin sekä sen, miltä sen nauhoittaminen tuntui. Nimikappale The Queen is Dead perustui Marrin teini-iässä kirjoittamaan kappaleeseen. Cemetry Gates päätyi albumille vasta loppuvaiheessa. The Boy with the Thorn in His Side nauhoitettiin The Queen is Deadin kappaleista ensimmäisenä heinäkuussa 1985 Manchesterissa pienessä studiossa insinööri Stephen Streetin kanssa. Se ilmestyi singlenä syyskuun puolivälissä samana vuonna ja saavutti brittien singlelistalla sijan 23. Nauhoitukset jatkuivat elokuussa 1985 Lontoon RAK-studioilla, jolloin nauhalle tarttuivat Big Mouth Strikes Again ja Some Girls Are Bigger Than Others. Muut albumin kappaleista nauhoitettiin Farnhamin Jacob-studioilla talven 1985 aikana. Nimikappale lukeutui viimeisinä nauhoitettuihin ja sen erottuvan tom-tom- loopin Mike Joyce ja Stephen Street loivat hyödyntämällä sämpleriä. Kappaleen pitkän feedback-osuuden Marr soitti wah wah-pedaalin läpi. Kuukautta ennen albumin ilmestymistä singlenä julkaistiin Bigmouth Strikes Again, joka saavutti brittilistalla sijan 26. Singleformaatissa julkaistavaksi kaavailtu There's a Light That Never Goes Out ilmestyi kyseisessä formaatissa vasta vuonna 1992 mainostaessaan The Smithsin uudelleenjulkaisuja, mutta jo vuonna 1990 yhdysvaltalaisen SPIN-lehden lukija äänestivät sen kaikkien aikojen parhaaksi kappaleeksi. Cemetry Gatesin teksti on Morrisseyn suora vastaus kriitikoille, jotka syyttivät häntä suosikkikirjailijoidensa tekstien lainaamisesta. Morrisseyn suunnittelemassa albumin kannessa nähdään Alain Delon vuoden 1964 elokuvassa D'Insoumis. The Queen is Dead kohotettiin tuoreeltaan erääksi 80-luvun suuntaa antaneista albumeista. Rolling Stoneen pitkäsoitosta arvion kirjoittanut Mark Coleman nosti Morrisseyn laulusuorituksen kappaleessa Cemetry Gates albumin huippuhetkeksi. Pitchfork listasi The Queen is Deadin 80-luvun kuudenneksi parhaaksi albumiksi. Vuonna 2003 Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla The Queen is Dead saavutti sijan 216. Vuonna 2006 NME listasi The Queen is Deadin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi brittiläiseksi albumiksi. Samana vuonna pitkäsoitto sijoittui kolmanneksi musiikkilehti Q:n 40:n 80-luvun parhaan albumin listalla.Kesäkuun 2011 numerossa brittiläinen aikakauslehti Clash sijoitti The Queen is Deadin klassikkoalbumiensa Hall of Fameen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti