Torstain terävä:Wingsin klassikkoalbumin onnistunut seuraaja

Paul McCartney & Wings:Venus and Mars

Toukokuussa 1975 ilmestynyt Venus and Mars on Paul McCartneyn ja Wingsin neljäs studioalbumi. Se jatkoi edeltäjänsä Band on the Runin kaupallista menestystä ja Venus and Marsin julkaisua seurasi vuoden kestänyt maailmankiertue. Venus and Mars oli McCartneyn ensimmäinen Beatlesin jälkeinen albumi, jonka julkaisusta vastasi maailmanlaajuisesti Capitol Records. McCartney oli työstänyt vuonna 1973 ilmestyneen Band on the Runin Linda McCartneyn ja Denny Lainen kanssa. Venus and Marsia levytettäessä Wingsin kokoonpanon olivat täydentäneet kitaristi Jimmy McCullogh ja rumpali Geoff Button. Uutta albumia varten oli kirjoitettu useita uusia kappaleita ja se päätettiin nauhoittaa New Orleansissa, jonne Wings suuntasi alkuvuodesta 1975. Abbey Roadin studioilla Lontoossa oli nauhoitettu marraskuussa 1974 kappaleet Letting Go, Love in Song ja Medicine Jar. Sea Saint -studioilla myös mainittuihin kappaleisiin tehtiin päällekkäisäänityksiä tammi-helmikuun 1975 aikana. Äänitysten alkaessa erimielisyydet, joita oli ilmennyt McCulloghin ja Buttonin välillä Nashvillessa vuonna 1974 tehdyissä äänityksissä, kasvoivat entisestään. Niiden seurauksena Button jätti yhtyeen puolen vuoden pestin jälkeen ja hän ehti soittaa ainoastaan kolmella uuden albumin kappaleista. Hänen paikkansa otti harjoitusten jälkeen yhdysvaltalainen Joe English, jonka soittoa kuullaan Venus and Marsin lopuilla kappaleilla. Nauhoituksista muodostui varsin tuottoisat, sillä varsinaisen pitkäsoiton lisäksi valmiiksi saatiin myös muita kappaleita, joista Lunch Box/Odd Sox ja My Carnival julkaistiin singlejen b-puolina. Beatlesin Abbey Road -albumin b-puolen tavoin McCartney yhdisti useat Venus and Marsin kappaleista toisiinsa. Wingsin tulkinta brittiläisen saippuaoopperan Crossroadsin tunnuskappaleesta kuultiin joskus tavanomaisen tunnussävelen sijaan erityisesti tapauksissa, jolloin sarjan jakso päättyi surullissävytteisesti. Venus and Mars -pitkäsoittoa edelsi kaksi viikkoa aikaisemmin ilmestynyt single Listen to What the Man Said. Itse pitkäsoitto nousi listakärkeen sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa, kuten myös monissa muissa maissa. Vaikka albumi saavutti suhteellisen myönteiset arvostelut, vastaanotto kriitikoiden keskuudessa oli hieman Band on the Runia vaisumpaa. Pitkäsoitolta julkaistiin singleinä vielä Letting Go ja Venus and Mars/Rock Show. Pikkulevyistä jälkimmäinen nousi Yhdysvalloissa miltei top teniin, mutta jäi Britanniassa tyystin vaille listasijoitusta. Syyskuussa 1975 Wings aloitti vuoden mittaisen Wings Over the World -kiertueensa Britanniasta. Kiertueen konsertit jatkoivat matkaansa Australiaan, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Kiertueen ohjelmistossa oli runsaasti pomintoja Venus and Marsilta. Columbia Records julkaisi albumin cd-version vuonna 1984. Vuonna 1993 oli vuorossa albumin remasteroitu cd-versio osana sarjaa Paul McCartney Collection. Version bonuskappaleina olivat aikaisemmin mainitut Lunch Box/Odd Sox ja My Carnival, jotka oli alun perin julkaistu singlejen Coming Up (1978) ja Spies Like Us b-puolina. Vuonna 2007 albumi julkaistiin digitaalisesti iTunesissa samoilla bonuskappaleilla, tosin mukana oli myös My Carnivalin pitkä miksaus. Mainitun version on kuitenkin korvannut Hear Music/Concord Music Groupin vuonna 2014 julkaisema uudelleenjulkaisu. Samalla kertaa Paul McCartney Archive Collectionissa julkaistiin albumi Wings at the Speed of Sound monissa formaateissa.Samaan aikaan levykauppapäivänä julkaistiin myös Letting Go -single.