Kate Bush:Never for Ever
Syyskuussa 1980 ilmestynyt Never for Ever on Kate Bushin kolmas
studioalbumi. Syyskuussa 1980 ilmestynyt pitkäsoitto oli Bushin
ensimmäinen listaykkönen ja samalla ensimmäinen brittiläisen
naisartistin kotimaassaan listakärkeen noussut albumi. Lisäksi kyseessä
oli kaikkien aikojen ensimmäinen naisartistin työstämä albumi, joka
nousi Britanniassa suoraan listaykköseksi. Never for Ever myi kultalevyksi ja albumi sisältää
top 20-hitit Breathing, Army Dreamers sekä Babooshka, joista viimeksi
mainittu on eräs artistin suurimmista hiteistä. Bush tuotti Never for
Everin yhdessä Jon Kellyn kanssa. Albumin tuotantotyö alkoi Bushin
vuoden 1979 kiertueen jälkeen. Kyseinen pitkäsoitto oli artistin
levyistä toinen, jonka tuotantotyöhön hän osalllistui. Ensimmäinen oli
ollut vuonna 1979 ilmestynyt ep On Stage. Never for Everin
tuotantotyössä auttoi artistin kakkosalbumin Lionheart insinöörinä ollut
Jon Kelly. Never for Ever on Bushin albumeista ensimmäinen, johon hän
on tyytyväinen, sillä kyseessä on aikaisempia hänen töitään
henkilökohtaisempi levy. Tyylikirjoltaan se on Bushin aikaisempia
albumeita monipuolisempi tyylien vaihdellessa Violinin suorasta
rokkauksesta singlekappale Army Dreamersin valssitunnelmiin. Never for
Everillä hyödynnettiin Bushin levyistä ensimmäisenä digitaalisia
syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Kahden edeltäjänsä The Kick Insiden
ja Lionheartin tavoin Never for Ever oli pääosin sävelletty pianolla.
Bushin elokuvista ja kirjallisuudesta saamat vaikutteet olivat esillä
myös Never for Everillä. The Infant Kiss oli saanut inspiraationsa
vuonna 1961 valmistuneesta kauhuelokuvasta The Innocents, johon oli
vaikuttanut Henry Jamesin kauhunovelli The Turn of the Screw. The
Wedding Listiin on vaikuttanut Francois Truffautin vuoden 1968 elokuva
The Bride Wore Black. Delius (Song of Summer) oli saanut inspiraationsa
samana vuonna valmistuneesta Ken Russellin tv-elokuvasta Song of
Summer. Blow Away (for Bill) on omistettu edellisenä vuonna Poole Arts
Centressä auto-onnettomuudessa menehtyneelle Bushin valomiehelle Bill
Duffieldille. Kappaleessa mainitaan myös useita edellisellä
vuosikymmenellä menehtyineitä rockartisteja, eli Minnie Riperton, Keith
Moon, Sandy Denny, Marc Bolan sekä varhaisempi ikoni Buddy Holly. Vuonna
2011 ilmestyneen Director's Cutin lisäksi Never for Ever on ainoa
Bushin albumeista, joka ei sisällä nimikkobiisiä. Never for Everin kansi
on taiteilija Nick Pricen käsialaa. Record Mirrorin vuonna 1980
pidetyssä äänestyksessä Never for Everin kansi valittiin kyseisen vuoden
parhaaksi. Pitkäsoiton ilmestymisen jälkeen Bush teki sen tiimoilta
promotyötä kotimaansa lisäksi erityisesti Saksassa ja Ranskassa.
Yhdysvalloissa Never for Ever julkaistiin vasta vuonna 1984. Bushin
debyytti The Kick Inside ei nimittäin ollut noussut siellä listoille ja
Never for Ever julkaistiin vasta sen jälkeen, kun Bushin vuonna 1982
julkaisema Never for Everin seuraaja-albumi The Dreaming oli saavuttanut
listamerkinnän Billboardilla. Brittilistalla Never for Ever pysytteli
75 suosituimman joukossa 23 viikon ajan. Kyseessä oli ensimmäinen
naisartistin albumi, joka nousi brittilistalla suoraan listakärkeen.
Barbra Streisand ja Conny Francis sekä Diana Ross olivat yltäneet samaan
saavutukseen, mutta kyseessä olivat olleet kokoelma-albumit ja Diana
Rossin tapauksessa lisäksi Diana Ross & The Supremesin pitkäsoitot.
Never for Everin singlekappaleista Breathing ja Army Dreamers
saavuttivat kumpikin sijan 16 ja kolmesta singlestä keskimmäisenä
julkaistu Babooshka, joka on eräs Bushin suurimmista
singlemenestyksistä, nousi viidenneksi. Ilmestymisaikanaan Never for
Ever saavutti myönteiset arviot Record Mirrorissa julkaistua lukuun
ottamatta. Tuore Allmusicin arvio on myös varsin positiivissävytteinen.
Melody Makerin, Capital Radion, Soundsin ja Sunday Telegraphin
äänestyksissä Bush valittiin vuoden 1980 parhaaksi naisartistiksi. Hän
on itse nimennyt Never for Everin suosikikseen omasta
levytystuotannostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti