Maanantain mainio:Keskeisen uuden aallon edustajan vuoden 1979 menestysalbumi

Blondie:Eat to the Beat

Lokakuussa 1979 ilmestynyt Eat to the Beat on Blondien neljäs studioalbumi. Billboardin listalla kyseinen pitkäsoitto viihtyi vuoden ajan ja se myi platinalevyksi. Vaikka Eat to the Beatin korkein listasijoitus oli vasta 17., levy sijoittui vuonna 1980 kymmenen myydyimmän albumin joukkoon. Brittilistalla Eat to the Beat nousi listakärkeen jo ilmestymiskuukautenaan ja saavutti platinalevyn. Tyylillisesti Eat to the Beatiä voi pitää varsin monipuolisena albumina, sillä se sisältää poppia, punkia, reggaeta, funkia ja jopa kehtolaulun. Britanniassa albumilta julkaistiin singleformaatissa kappaleet Dreaming, Union City Blue ja Atomic. Yhdysvalloissa kakkossinglenä julkaistiin Hardest Part Union City Bluen sijaan. Viimeksi mainitusta kappaleesta tosin julkaistiin remix-versio vuonna 1995. Vuonna 1994 ilmestyneen Blondie-kokoelman Platinum Collection kansitekstien mukaan kappaletta Slow Motion kaavailtiin albumin neljänneksi singlejulkaisuksi, mutta Call Men odottamaton menestys pisti suunnitelmat jäihin ja Slow Motionin remix-versio jäi julkaisematta. Sitä vastoin kappaleesta julkastiin niin kutsuttu Stripped Down Motown Mix eräänä Chrysalis/EMI:n useista 90-luvun puolivälissä julkaisemista remix-singleistä. Blondie työsti myös musiikkivideot jokaisesta Eat to the Beatin kappaleesta. Kyseessä oli ensimmäinen mainitunlainen projekti rockmusiikin historiassa. Suurin osa kappaleista kuvattiin New Yorkin alueella. Poikkeuksena oli Union City Bluen Weehawkenissa, New Jerseyssä kuvattu musiikkivideo. Jokainen videoista oli David Malletin ohjaama ja Paul Flatteryn tuottama. Musiikkivideot ilmestyivät promoVHS:nä jo vuoden 1979 puolella ja videokasettina ja videolevynä lokakuussa 1980. EMI julkaisi Eat to the Beatistä vuonna 1994 remasteroidun version. EMI-Capitolin vuonna 2001 julkaisema uusintapainos sisälsi neljä bonuskappaletta. Vuonna 2007  albumista ilmestyi jälleen uusintapainos. Tällä kertaa mukana ei ollut bonuskappaleita, mutta sitä vastoin DVD kauan aikaisemmin markkinoilta hävinneestä Eat to the Beatin videoalbumista. Se oli näin ollen ensi kertaa saatavilla dvd-formaatissa.