Kolmas Nainen päätti Joensuun Ilovaarin päälavan ohjelmiston 90-luvun tuotantonsa hitteihin ja helmiin painottuneella setillään. Päivät kuluu hukkaan ja Oi Suomen nuoria käynnistivät konsertin ja tuoreempaa tuotantoa tarjoiltiin ensiksi Hän on yhä hän - kappaleen version myötä. Äiti pojasta pappia toivoi oli setin ainoa yhtyeen 80-luvun tuotantoa edustava valinta; löytyyhän se edelleen varsin arvostetulta ja vuonna 1989 ilmestyneeltä Kolmannen Naisen kolmannelta albumilta Hikiset siivut. Tango taisteluni Tiheän sisään -levyltä edusti onnistuneesti hieman harvemmin soitettuja poimintoja ja Elämän tarkoitus -albumin avausraidan Ote talonkirjasta tavoin se oli mainiota kuulla. Kestoklassikko Tästä asti aikaa kuultiin setissä jo melko varhaisessa vaiheessa ja tuoreemman tuotannon huippuhetkeksi muodostui Me ollaan ne-albumin liki pitäen klassikkotasoinen nimikappale. Pauli Hanhinimen verevää huuliharpismia esitellyt Maailma on tyly oli yksi setin todellisista kultahipuista. Jo totuttuun tapaan osittain ranskaksi vokalisoitu Valehtelisin jos väittäisin, Pyörteeseen ja Kartat mua edustivat kaikki laadukkuudestaan huolimata kevyempää tuotantoa. Hyvää ja kaunista- menestysalbumin harvemmin soitettu jytänderi Kerro missä viisaaksi tullaan? tarjosi setissä niin ikään selkeää parhautta. Varsinaisen keikan päätti kappaleista Lautalla, Ooh Sammy ja Hyvää ja kaunista muodostunut hittikimara. Ainoana encorena soitettiin Elämän tarkoituksen upea nimiraita. Kitaristikolmikko Sakari Pesola ja Timot Kivikangas ja Löyvä tarjosi jälleen erinomaista työskentelyä, Raimo Valkaman ja Pasi Kallioniemen muodostama rytmiryhmä vakuutti, samoin kuin Pauli totuttuun tapaan tulkinnoissaan. Setti oli tarpeeksi kattava, mutta muutaman ei niin essentiaalin kappalevalinnan olisivat voineet korvata esimerkiksi niin ikään edelleen keikkasetissä viime aikoina ansaitusti viihtyneet Sekunnit ja tunnit sekä Kilpi. Kyseessä oli joka tapauksessa varsin laadukas keikka.
Kolmas Nainen Joensuun Ilovaarissa 7. heinäkuuta 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti