18. helmikuuta 1941 syntynyt Irma Thomas, syntymänimeltään Lee, on yhdysvaltalainen, New Orleansista kotoisin oleva soullaulajatar, jota on kutsuttu New Orleansin soulkuningattareksi. Vaikka Thomas on Aretha Franklinin ja Etta Jamesin aikalainen, hän ei ole saavuttanut vastaavanlaista suosiota. Vuonna 2007 Thomasin albumi After the Rain vastaanotti parhaan bluesalbumin Grammyn. Kyseessä on Thomasin ensimmäinen Grammy hänen yli viisi vuosikymmentä kestäneen uransa ajalta. Ponchatoulassa, Louisianassa syntynyt Lee lauloi baptistikirkon kuorossa ja teki koe-esiintymisensä Specialty Recordsille ollessaan 13-vuotias. 19-vuotiaana hänellä oli takanaan jo kaksi avioliittoa ja neljä lasta. Thomas säilytti jälkimmäisen aviomiehensä sukunimen, työskenteli tarjoilijana New Orleansissa ja lauloi ajoittain yhtyeenjohtaja Tommy Ridgleyn kanssa. Tämä auttoi Thomasia hankkimaan levytyssopimuksen paikallisen Ron-levy-yhtiön kanssa. Ensimmäinen single Don’t Mess with My Man ilmestyi loppuvuodesta 1959 ja saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 22. Seuraavaksi Thomas levytti Minit-yhtiölle tehden yhteistyötä biisintekijän ja tuottajan Allen Toussaintin kanssa esimerkiksi kappaleilla It’s Raining ja Ruler of My Heart, joista viimeksi mainittu päätyi myöhemmin Otis Reddingin ohjelmistoon nimellä Pain in My Heart. Vuonna 1963 Thomasin levy-yhtiöksi vaihtyi Imperial Records, jolle hän levytti muun muassa hitit Wish Someone Would Care ja Breakaway. Jälkimmäisen kirjoitustyöstä vastasivat Jackie DeShannon ja Sharon Sheely ja se päätyi 1980-luvun alkupuolella Tracy Ullmanin coveroimaksi. Anyone Who Knows What Love Is (Will Understand) edusti nuoren Randy Newmanin ja sittemmin countryartistina menestyneen Jeannie Seelyn yhteistyötä. Kappale on saavuttanut uutta kiinnostusta päästyään mukaan useisiin jaksoihin science fiction-tv-sarjassa Black Mirror. Mainitun singlen b-puolella julkaistiin Kai Windingin ensiksi levyttämä ja Thomasin version jälkeen Rolling Stonesin coverohjelmistoon päätynyt Time is on My Side. Thomasin neljä ensimmäistä Imperialille levyttämää singleä nousivat Billboardin poplistalle. Toisin kuin kollegansa Aretha Franklin, Gladys Knight ja Dionne Warwick, Thomas ei koskaan saavuttanut levytyksillään crossover-suosiota. Vuosina 1967-1968 hän levytti Chess Recordsille jonkinasteista suosiota saavuttaen. R&B-listalle nousi Thomasin cover Otis Reddingin kappaleesta Good to Me. Muutettuaan Californiaan Thomas julkaisi levytyksiään useilla pienillä levy-yhtiöillä. Palattuaan Louisianaan Thomas avasi 1980-luvun alussa Lion’s Den Clubin. Useiden vuosien levytystauon jälkeen Thomas solmi levytyssopimuksen Rounder Recordsin kanssa ja vuonna 1991 hän vastaanotti ensimmäisen Grammy-ehdokkuutensa San Franciscossa nauhoitetusta livelevystä Live! Simply the Best. Thomas julkaisi sekä traditionaalista gospelia edustaneita albumeita että maallisempia levytyksiä. Hänen vuonna 1998 ilmestynyt albuminsa Sing It! oli seuraavana vuonna ehdolla Grammyn vastaanottajaksi. Thomas on ollut aktiivinen live-esiintyjä ja esiintynyt vuosittain New Orleans Jazz &Heritage-festivaaleilla. Häntä haastatellaan vuonna 2005 valmistuneessa dokumentissa Make It Funky, jossa esitellään New Orleansin musiikin historiaa ja sen vaikutusta rhythm and bluesiin, rockiin, funkiin ja jazziin. Elokuvassa hän esitti kappaleen Old Records Allen Toussaintin kanssa. Huhtikuussa 2007 Thomas tuli valituksi Louisiana Music Hall of Fameen. Samaisena vuonna järjestetyssä tribuuttikonsertissa Fats Dominolle Thomas esiintyi Marcia Ballin kanssa. Elokuusssa 2009 Rounder Recordsin julkaisemana ilmestynyt ja myös kolme uutta kappaletta sisältänyt kokoelma-albumi The Soul Queen of New Orleans: 50th Anniversary Celebration, joka juhlisti Thomasin 50-vuotista uraa levyttävänä artistina. Vuonna 2011 Thomas esiintyi kahdesti Byron Bay Bluesfestissä Australiassa. 24. huhtikuuta samaisena vuonna Thomas esiintyi Crossroads-lavalla Mavis Staplesin jälkeen ja seuraavana päivänä samaisella stagella pääesiintyjänä Jethro Tullin ja Osibisan jälkeen. Vuonna 2013 Thomas oli ehdolla bluesmusiikkipalkinnon vastaanottajaksi soul blues naisartisti-kategoriassa. Hän voitti sen, samoin kuin seuraavana vuonna. Vuonna 2018 Thomas palkittiin elämäntyöstään hänen esiintyessään Americana Music Honors & Awardsissa. Toukokuun toisena 2024 Thomas esiintyi Rolling Stonesin kanssa New Orleans Jazz &Heritage Festivaalilla duetoiden Mick Jaggerin kanssa Time is on My Siden, jonka Rolling Stones oli versioinut ainoastaan kuukausia Thomasin levytyksen ilmestymisen jälkeen. Thomasin toistaiseksi tuorein albumi, vuonna 2025 ilmestynyt pitkäsoitto Audience with the Queen edustaa yhteistyötä neworleansilaisen elektrofunkyhtyeen Galacticin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti