17. heinäkuuta 1952 syntynyt ja 16. joulukuuta 1997 edesmennyt Nicolette Larson oli yhdysvaltalainen solisti, joka muistetaan esimerkiksi musiikillisesta yhteistyöstään Neil Youngin kanssa. Larsonin vuonna 1978 levyttämä näkemys Youngin kappaleesta Lotta Love kohosi Billboardilla Adult Contemporary -listan kärkeen. 80-luvun puolivälissä Larson siirtyi päätoimisesti countrymusiikin pariin, joskin hän saavutti countrylistoilla ainoastaan yhden top 40:ään nousseen hitin. Helenassa, Montanassa syntynyt Larson teki 70-luvun puolivälissä koe-esiintymisensä Hoyt Axtonille. Hoyt Axton and the Banana Bandin kanssa Larson konsertoi Joan Baezin Diamonds and Rust-albuminsa tiimoilta tekemän kiertueen lämmittelijänä. Taustavokalistina Larson levytti ensiksi Commander Codyn albumeilla vuosina 1975, 1977 ja 1978. Taustoja Larson lauloi lisäksi esimerkiksi Guy Clarkin ja Jesse Colin Youngin levyillä. Vuonna 1977 Larson oli mukana Emmylou Harrisin albumilla Luxury Liner ja erityisen keskeiseksi hänen osuutensa muodostui kappaleessa Hello Stranger. Larson ystävystyi Linda Ronstadtin kanssa. Kaksikko osallistui Neil Youngin vuosina 1977 ja 1978 ilmestyneiden albumien American Stars and Bars ja Comes a Time levytykseen. Larson solmi soolodiilin Warner Brosin kanssa ja 29. syyskuuta 1978 ilmestynyt artistin esikoisalbumi Nicolette muodostui menestyksekkääksi. Larsonin 20. joulukuuta 1978 Sunset Boulevard-clubilla pitämän konsertin Warner julkaisi albumina viiden tuhannen kappaleen rajoitettuna painoksena nimellä Live at Roxy.. Marraskuussa 1979 ilmestynyt Larsonin toinen studioalbumi In the Nick of Time ei ollut hänen debyyttinsä veroinen menestys. Vuosina 1981 ja 1982 ilmestyneet pitkäsoitot Radioland ja All Dressed Up and No Place to Go eivät laadukkuudestaan huolimatta nekään olleet erityisen suuria menestyksiä.Taustavokalistina Larson oli esimerkiksi The Doobie Brothersin vuonna 1980 ilmestyneellä albumilla One Step Closer. Van Halenin samaisena vuonna ilmestyneellä albumilla Women and Children First Larson lauloi harmoniavokaalia kappaleessa Could This Be Magic ja vastaavasti Eddie Van Halenin kitarointia kuultiin Larsonin kappaleessa Can't Get Away from You. Larson esiintyi country and western-musikaalin Pump Boys and Dinettes kiertueversiossa ja vastaanotto oli siinä määrin rohkaiseva, että MCA Nashville sainasi Larsonin. Artistin ensimmäinen albumi mainitulle yhtiölle oli 80-luvun puolivälissä ilmestynyt Say When. Huhtikuussa 1986 ilmestyneeltä seuraavalta pitkäsoitolta Rose of My Heart poimittu ja Steve Warinerin kanssa levytetty duetto That's How You Know When Love's Right saavutti country&western-listalla yhdeksännen sijan. Vuonna 1988 ilmestyneen Larsonin viimeisen valtavirran albumin Shadow of Love julkaisijana oli italialainen CGD. Larsonin viimeinen albumi oli hänen itsensä tuottama, Sony Wonderin vuonna 1994 julkaisema ja lastenlauluista koostuva Sleep Baby Sleep. Vuosina 1992 ja 1993 Larson oli mukana Neil Youngin albumeilla Harvest Moon ja Unplugged. Rhino julkaisi Live at the Roxyn virallisesti vasta vuonna 2006, yhdeksän vuotta Larsonin edesmenon jälkeen. Samana vuonna Rhino Entertainment julkaisi albumin A Tribute to Nicolette Larson:Lotta Love Concert.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti