25. syyskuuta 1948 syntynyt ja kolmas lokakuuta 2012 edesmennyt Kathryn Marie "Kathy" McDonald oli yhdysvaltalainen blues- ja rockvokalisti sekä biisintekijä. Teini-ikäisenä hän vaikutti solistina useissa yhtyeissä Luoteis-Pasificissa ennen kuin Ike Turner löysi hänet. McDonaldista tuli yksi Ike ja Tina Turnerin Ikettes-taustalauluyhtyeen jäsenistä ja myöhemmin hän vaikutti solistina Big Brother and the Holding Company -yhtyeessä Janis Joplinin jätettyä mainitun yhtyeen. McDonald vaikutti taustavokalistina esimerkiksi Leon Russelille, Joe Cockerille, Rolling Stonesille, Freddie Kingille ja Long John Baldrylle. Lisäksi McDonald johti omaa yhtyettään Kathi McDonald & Friends. Vuosien 1963 ja 1968 välisenä aikana McDonald oli solistina useissa yhtyeissä, kuten The Accents or Bellingham Accents (1963–1965), The Checkers (1964–1965), The Unusuals (1965–1967) ja Fat Jack (1966-1968). McDonaldin ollessa 17-vuotias hänen ja Laurie Vittin yhteisesti vokalisoima kappale Babe, It's Me nousi bellnghamilaisen radioaseman KPUG:in kärkisijalle huhtikuun alussa 1966. Se pysytteli listakärjessä vähintään kuukauden ajan. The Panorama-yhtiön julkaiseman singlen esittäjänä oli yhtye The Unusuals. Yhtyeen toinen single Summer is Over oli McDonaldin leadvokalisoima ja The Unusuals konsertoi Dewey Martinin kanssa. The Ikettesin jäsenenä McDonald oli mukana Ike & Tina Turnerin vuonna 1970 ilmestyneellä albumilla Come Together, Big Brother and the Holding Companyn samaisena vuonna julkaistulla kolmannella pitkäsoitolla Be a Brother sekä Leon Russell and Shelter Peoplen vuonna 1971 ilmestyneellä nimikkoalbumilla. McDonaldia kuullaan taustavokalistina neljässä biisissä Rolling Stonesin vuonna 1972 ilmestyneellä tupla-albumilla Exile on Main Street. Kyseisten kappaleiden joukossa on singlehitti Tumblin Dice. Näihin aikoihin McDonaldin vokalisointia kuultiin esimerkiksi Freddie Kingin, Joe Cockerin, Rita Coolidgen ja Delaney & Bonnien levyillä. Vuonna 1973 McDonald levytti Capitol Recordsille ensimmäisen sooloalbuminsa Insane Asylum. Pete Sears vaikutti mainitulla pitkäsoitolla voimakkaasti sekä muusikkona että sovittajan ominaisuudessa. McDonaldin soolodebyytilllä soittaneisiin muusikoihin lukeutuivat kitaristit Nils Lofgren, John Cipollina ja Neal Schon sekä rumpali Ansley Dunbar. Willie Dixonin käsialaa olevan albumin nimikappaleen McDonald duetoi Sly Stonen kanssa. Toukokuussa 1974 Rufus-yhtyettä kuultiin McDonaldin lämmittelijänä Whisky a Go-Gossa. Vuonna 1976 McDonald tapasi bluesvokalistiksi ensisijaisesti identifioituvan Long John Baldryn ja kaksikon yhteistyö jatkui Baldryn vuoteen 2005 ajoittuneeseen edesmenoon saakka. Kaksikko oli erityisen suosittu Australiassa, missä sen levyttämä näkemys The Righteous Brothersin You've Lost That Loving Feelingistä saavutti vuonna 1980 paikallisilla listoilla toisen sijan. McDonaldin toinen sooloalbumi Save Your Breath ilmestyi 20 vuotta hänen debyyttinsä jälkeen, eli vuonna 1994. Uuden vuoden aattona 1997 McDonald teki reunionin Big Brother and the Holding Companyn kanssa yhden Kaliforniassa soitetun konsertin tiimoilta. Hänen kolmannen ja vuonna 1999 ilmestyneen sooloalbuminsa Above and Beyond työstämiseen osallistuivat huuliharpisti Lee Oskar ja kosketinsoittaja Brian Auger. Viimeisinä vuosinaan McDonald oli mukana rhythm and blues-projektissa Seattle Women. Lopulta hän johti omaa yhtyettään ja esintyi paikallistasolla. Vuonna 2009 McDonald esiintyi Sam Andrewn kanssa San Francisco Museum of Performance & Design -gaalan avajaisissa. Kyseinen näyttely oli omistettu San Franciscon musiikille ja taiteelle vuosien 1965-1975 väliseltä ajanjaksolta. McDonald edesmeni 64-vuotiaana kolmas lokakuuta 2012. Häneltä jäi tytär ja neljä lastenlasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti