Lauantain pitkä:Haastattelussa Kiss Disease

 Energistä kitararockia edustavan Kiss Disease -yhtyeen solisti/kitaristi Ella ja rumpali Anni saapuivat haastateltaviksi Johnnyn kadulle. Yhteen kysymyksistä vastasi lisäksi basisti Petrus.

Kiss Disease perustettiin vuonna 2019 ja esikoisep:nne ilmestyi seuraavana vuonna?


"Kyllä."


Keskeisiksi musiikillisiksi vaikuttajiksenne olette maininneet esimerkiksi naishardrockin pioneeriyhtyeen The Runawaysin ja detroitilaiset esipunkyhtyeet MC5:n ja The Stoogesin. Minkälainen historia teillä on mainittujen yhtyeiden musiikkiin?


Ella: "Nämä ovat bändejä, joita olen itse kuluttanut teini-ikäisestä asti. Mielestäni noiden kaikkien musiikissa yhdistyy tietynlainen ajattomuus ja alkukantaisuus, jotka oli hyviä lähtökohtia myös oman musiikin tekemisessä. Sanoisin, että uudempi Kiss Disease ei enää muistuta näistä yhtyeistä."

Anni:" Mäkin oon teini-ikäisestä kuunnellut noita bändejä. Mulle oli myös tärkeää saada naisesikuvia rockmusiikin saralta."

Esikoisalbuminne You Met Me at a Strange Time ilmestyi alkukesästä 2022. Tyylillisesti kyseessä on melko monipuolinen pitkäsoitto ja sen biisit ovat ensisijaisesti Ella Laineen käsialaa?


Ella:" Levyn laulut ja sanoitukset on mun käsialaa, mutta biisejä ovat tehneet myös kitaristi Störbe ja basisti Petrus. Useampi tyyppi kun säveltää, niin biisejä on laidasta laitaan."


Koska olisi luvassa jatkoa levytystenne osalta?


Ella: "Toinen, pitkään marinoitu pitkäsoitto on työn alla".

Anni:" Biisit, mitä ollaan tehty seuraavalle levylle, on mun mielestä meidän parhaita biisejä. Ollaan nyt demotettu, seuraavaks pitää hienosäätää ja sit mennään studiolle. Otetaan rauhassa, ei tehdä hutikoiden mitään…"


Miten runsaasti Kiss Diseasella on tällä hetkellä takanaan keikkailua?


Ella: "Aika paljon. Pari ekaa vuotta soitettiin oikeasti varmaan kerran kuussa jossain Helsingin baarissa. Siitä sai hyvää rutiinia, mutta jossain vaiheessa sitä väsyy kaluamaan samoja nurkkia ja yleisökin väsyy kuuntelemaan samoja biisejä. Sen takia ollaan vähennetty keikkailua viime aikoina ja yritetty kohdistaa energiat uuden levyn tekemiseen."

Anni:" Komppaan Ellaa – alussa oli aika huima keikkailutahti, nyt se on vähän tasaantunut. Kun keikkailee vähän harvemmin, niin siinä säilyy semmonen kiva jännitys myös itselle. Välillä tulee ihan ikävä bändin kanssa road tripille keikkamatkalle, se on musta hyvä merkki!"


Jokin ikimuistoinen keikkamuisto tähänastiselta uraltanne?


Ella:" LPRHC ehkä vuonna 2021? Soitettiin Rinne-baarissa jollain peruutuspaikalla. Vettä satoi ja roudattiin soittokamoja ylös mutaista laskettelurinnettä. Kaikki merkit implikoi siitä, että keikasta ja päivästä tulee paska. Palkkiokin oli joku viinapullo. Mutta välillä keikoilla huomaa sen, että mitä paskemmat olosuhteet, sen parempi yleisö. Keikka olikin mieletön, ihan kuin kaikki patoutunut vitutus ja raivo ois purkautunu ja muuttunut joksikin hyväksi. Oon aina otettu jos keikalla on pitti ja tuolla oli."

Anni: "Toi Ellan mainitsema LPRHC keissi on varmaan jääny meidän kaikkien mieleen aika ikimuistoisena. :D"


Bändinne tulevaisuuden suunnitelmat?


Ella: "Haluan tehdä tosi hyvän levyn ja käydä ulkomailla keikkailemassa."

Anni:" Uus levy listaykköseksi ja ois kiva vetää keikkoja jossain kauempana pääkaupunkiseudulta."


Nimeäisitteko joitakin ehdottomia suosikkialbumeitanne ja suosikkibiisejänne kitararockin saralta pienien perusteluiden kera?


Ella:" Dead Boys - Young, Loud & Snotty. Tää levy ei pyydä anteeks keneltäkään ja hyvä niin. Kaikki biisit on hyviä, mutta kyllä mun ikuinen anthem ois silti avausraita Sonic Reducer. “I don’t need anyone, don’t need no mom and dad.” Stiv Bators oli mun mielestä aliarvostettu esiintyjä ja pesi monessa mielessä Iggyn. Kenellä muulla muka tulee mieleen niistää kalkkunaleikkeleeseen ja syödä se sen jälkeen? Jos pitäisi nostaa yksi levy tältä vuosikymmeneltä niin se olisi australialaisen Smooch-yhtyeen esikoispitkä A Force To Be Rockin’ With. Seurailen suht aktiivisesti mitä rokkia Ausseissa tehdään, ja tää on yksi suosikeista. Todella raikas mutta perinteitä kumartava levy, missä kuulee selkeitä kaikuja esim The Runawaysin ja Sweetin musiikista. Laulaja-basistin ääni on unelmainen. Lempikappaleet tältä levyltä ovat ehdottomasti Feminine Touch ja Pucker Up."

Anni: "Tällä hetkellä suosikkilevy: Bad Nerves – Still Nervous. Kuuntelin tota levyä viime kesänä varmaan joka päivä alusta loppuun. Tosi tarttuvia juttuja ja rakastan noita laulumelodioita ja koukkuja. En kyllästy ikinä. Suosikkibiisi: esim. C.O.F.F.I.N – Fast Love. Tulee aina hyvä ja riehakas fiilis, kun kuuntelee tän. Hyvä bilebiisi!"

Petrus: "Suosikkibiisi: Sheer Mag – What You Want, se on täydellinen kitarabiisi."