Viides maaliskuuta 1939 syntynyt ja 26. kesäkuuta 2006 edesmennyt Johnny Edward Jenkins oli yhdysvaltalainen vasenkätinen blueskitaristi, joka auttoi osaltaan Otis Reddingin uraa. Hänen kitaransoittotyylillään oli vaikutuksensa Jimi Hendrixiin. 1960-luvun aikana Jenkins johti yhtyettä The Pinetoppers, jonka solistina vaikutti nuori Otis Redding. Vuonna 1962 yhtyeen manageri Phil Walden järjesti sille studioaikaa nauhoituksia varten. Jenkins lähti 40 minuuttia ennen studioajan päättymistä. Redding käytti mainitun ajan nauhoittamalla balladikappaleen These Arms of Mine, jossa Jenkins vaikutti kitaristina. Scott Freemanin kirjoittamassa elämäkertateoksessa Otis!:The Otis Redding Story kerrotaan useita anekdootteja kyseisestä rankasta päivästä Stax Recordsilla. Vuonna 1964 Jenkins julkaisi instrumentaalituotantoaan edustavan singlen Spunky. Walden keskittyi Jenkinsin uraan kunnolla vasta joulukuuhun 1967 ajoittuneen Otis Reddingin kuoleman jälkeen. Vuonna 1970 Jenkinsiltä ilmestyi sooloalbumi Ton-Ton Macoute. Sen avauskappaleena on cover Dr. Johnin kappaleesta Walk on Gilded Splinters. Jenkinsin coveria ovat sämplänneet useat artistit ja yhtyeet, eli esimerkiksi Beck hittiinsä Loser ja Oasis kappaleeseensa Go Let It Out. Useilla Ton-Ton Macouten kappaleista toisena kitaristina ja myös dobron soittajana kuultiin Duane Allmania. Waldenia työllistivät jälleen muut projektit ja musiikkiteollisuuden jättäneestä Jenkinsistä kuultiin seuraavan kerran vasta vuonna 1996, jolloin Walden kehotti häntä tekemään comebackin. Samaisena vuonna Jenkinsiltä ilmestyi Chuck Leavellin kanssa työstetty albumi Blessed Blues. Vuosina 2001 ja 2006 seurasivat pitkäsoitot Handle with Care ja All in Good Time. Jenkins menehtyi kotikaupungissaan Maconissa kesäkuussa 2006 67 vuoden ikäisenä. Vuonna 2012 hän tuli valituksi postuumisti Georgia Music Hall of Fameen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti