Seitsemäs maaliskuuta 1946 syntynyt Matthew Fisher on brittiläinen muusikko, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään Procol Harumissa. Fisher mm. vastasi Hammond-uruista yhtyeen debyyttihitillä A Whiter Shade of Pale ja vastaanotti lisäksi biisinkirjoituskrediitin. Cambridgen yliopistosta valmistuttuaan Fisheristä tuli tietokone-ohjelmoija. Fisher kasvoi ja varttui Addiscombessa, Croydonissa. Teini-iässä Fisher aloitti bassonsoiton, mutta kuultuaan vuoden 1964 tienoilla The Animalsia ja Georgie Famea hänen instrumentikseen vaihtuivat urut. Guildhall School of Musicissa Fisher opiskeli noin vuoden ajan klassista musiikkia. Sen jälkeen Fisher hankki kahdet Vox Continentalin urut, joilla hän soitti Billy Furryn taustayhtyeessä The Gamblersissä. Seuraavaksi Fisher soitti useissa paikallisissa yhtyeissä ja liittyi vuonna 1966 Peter Jay and the Jaywalkersiin. Sen kiertueella ollessaan Fisher tapasi Small Facesin urkurin Ian McLaganin ja ihastui tämän käyttämien Hammond M102-urkujen ja Leslie speakerin soundiin. Lainattuaan rahaa isoäidiltään Fisher osti samanlaisen Hammondin ja alkoi etsiä keikkoja Melody Makeriin jättämillään ilmoituksilla. Pian hän löysikin töitä Screaming Lord Sutchin taustayhtyeestä The Savagesista, missä Fisher soitti samanaikaisesti Richie Blackmoren kanssa. Gary Brooker ja Keith Reid olivat kiinnostuneita kiinnittämään Fisherin uuteen yhtyeeseensä Procol Harumiin. Niinpä kaksikko vieralikin hänen kodissaaan Croydonissa keskustelemassa uuden yhtyeen perustamisesta. Procol Harumiin Fisher liittyi vuoden 1967 alussa, vaikka hän jatkoikin keikkailuaan The Savagesin riveissä vielä jonkin aikaa. Vaikka kaikilla Procolin muusikoilla oli entuudestaan kokemusta yhtyeissä soittamisesta, Fisher oli ainoa muodollisen musiikillisen koulutuksen omannut bändin jäsen. Hän muistaa A Whiter Shade of Palen olleen alun perin neljän säkeistön ja kymmenen minuutin mittainen Fisherin ja Brookerin vastatessa improvisoiduista sooloista. Levytysversiossaan kappale typistettiin kahteen minuuttiin Fisherin soittaessa kaikki soolot. Vaikka A Whiter Shade of Pale nousi brittien singlelistan kärkeen useaksi viikoksi, Fisher ei muista kyseisten aikojen olleen yhtyeelle onnellisia. Procol Harum mielsi itsensä underground-yhtyeeksi, eikä ollut erityisen tottunut hittisingleihin. Fisher ei ollut myöskään vakuuttunut yhtyeen alkuaikojen keikoista. Kesän 1967 aikana kitaristi Robin Trower ja rumpali B J Wilson täydensivät Procolin lineupin ja yhtye alkoi löytää stabiliteettia. Fisherin ensimmäinen Procolille säveltämä kappale on yhtyeen esikoisalbumilta löytyvä instrumentaali Repent Walpurgis. Mainittuun biisiin Trower soittaa bluesvaikutteisen soolonsa Fisherin klassisesta elementtejä ammentaneiden urkulinjojen päälle. Brooker, Trower ja Wilson olivat kaikki soittaneet yhtyeessä The Paramounts. Fisher kärsi edelleen isänsä vuoteen 1965 ajoittuneesta kuolemasta. Seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana hän yritti lähteä Procol Harumista useaan kertaan, mutta yhtyetoverit saivat Fisherin jäämään yhtyeeseen vuoden 1969 loppuun saakka. Fisher jatkoi kuitenkin edelleen Procol Harumin tuottajana. Trowerin jätettyä yhtyeen vuonna 1971 Fisher teki basistiksi siirtyneen Chris Coppingin kanssa paluun yhtyeen riveihin. Fisher oli tyytymätön yhtyeen taloudelliseen tilanteeseen ja Trowerin paikan ottaneeseen Dave Balliin ja niinpä hän jätti Procolin pysyvästi siirtyen tuottajaksi CBS:lle. Hän on tuottanut esimerkiksi Robin Troweria, Jimmy Dewaria ja Tir Na Nogia ja luonut myös soolouran. Fisherin vuoden 1980 tuotantoa edustava kappale Why'd I Have to Fall in Love with You on kohotettu Kreikassa klassikoksi. Hänen sooloalbumeitaan edustavat Journey's End (1973), I'll Be There (1974), Matthew Fisher (1980), Strange Days (1981) ja A Salty Dog Returns (1990). Robin Trowerin Fisherin tuottamista albumeista vuosina 1974 ja 1975 ilmestyneet pitkäsoitot Bridge of Spies ja For Earth Below ovat myyneet platinalevyiksi; niistä ensiksi mainittu on saavuttanut kaksinkertaisesti platinaa. Pianisti David Lantzin vuonna 1988 ilmestyneellä albumilla Christofori's Dream Fisher soitti Hammond-urkuja instrumentaaliversiossa A Whiter Shade of Palesta. Mainittu albumi myi kultalevyksi. Vuonna 1968 Fisher vaikutti biisintekijänä ja esiintyjänä avant-garde-elokuvan Separation soundtrackillä. DVD:nä elokuva ilmestyi Britanniassa heinäkuussa 2009 ja Yhdysvalloissa seuraavan vuoden maaliskuussa. Fisherin albumilla Journey's End kuultava instrumentaali Theme from Separation on kyseisestä elokuvasta ja sen soundtrack sisältää mainitusta kappaleesta myös vaihtoehtoisen sovituksen. Prairie Madnessin vuonna 1972 ilmestyneellä albumilla Fisher vaikutti sekä tuottajana että muusikkona. Samana vuonna ilmestyneellä Screaming Lord Suchin albumilla Hands Of Jack the Ripper Fisher vaikutti kosketinsoittajana. Kesä-heinäkuussa 1972 hän oli mukana pianistina David Bowien ja Spiders from Mars-yhtyeen kiertueella. Fisher oli jättänyt Procol Harumin vuonna 1969,mutta hän teki paluun yhtyeen riveihin 90-luvun alussa ja oli mukana albumeilla Prodigal Stranger (1991), One More Time – Live in Utrecht 1992 ja The Well's on Fire sekä dvd:illä Live in Copenhagen ja Live at the Union Chapel. Valmistuttuaan Wolfson Collegesta 1990-luvun puolivälissä Fisheristä tuli täysaikainen tietokone-ohjelmoija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti