18. tammikuuta 1941 syntynyt ja ensimmäinen kesäkuuta 1991 edesmennyt David Eli Ruffin oli yhdysvaltalainen soulvokalisti ja muusikko, joka muistetaan ensisijaisesti yhtenä solisteista The Temptations-yhtyeessä vuosien 1964-68 aikana. Mainittua ajanjaksoa on sittemmmin yhtyeen historiassa alettu kutsua nimellä Classic Five. Ruffin oli leadvokalistina useissa The Temptationsin tuotannon keskeisissä kappaleissa, joista mainittakoon pikaisesti My Girl ja Ain't Too Proud to Beg. Vuonna 2008 Rolling Stone listasi tenoriäänisen Ruffinin sadan kaikkien aikojen parhaan solistin listalleen. Rock and Roll Hall of Fameen Ruffin valittiin vuonna 1989 hänen Temptationsille tekemänsä työn ansiosta. Marvin Gaye on maininnut kuulleensa Ruffinin äänessä sitä vahvuutta, jota hänen oma äänensä kaipasi. Vuonna 1956 Ruffin meni Hot Springsiin, Arkansasiin, missä hän esiintyi jazzmuusikko Phineas Newbornin kanssa. Hänestä tuli Dixie Nightingalesin jäsen. Johnie Taylorin lähdön jälkeen Ruffin vaikutti myös The Soul Stirrersissä. Teini-ikäisillä matkoillaan Ruffin tapasi esimerkiksi Elvis Presleyn, Little Richardin ja The Staple Singersin. Eddie Bush ja hänen vaimonsa Dorothy Helen toivat 16-vuotiaan Davidin Detroitiin, Michiganiin, missä hänen veljensä Jimmy oli aloittelemassa musiikkiuraansa. Ensimmäisen singlensä You and I/Believe Ruffin levytti Vega Recordsille nimellä Little David Bush. Doo wop-vaikutteisessa yhtyeessä The Voice Masters Ruffin vaikutti sekä solistina että rumpalina. Sen riveissä hän levytti vuonna 1961 Anna Recordsille singlen I'm in Love/One of These Days. Yhtyeen jäsenistöön kuului lisäksi mm. tuleva Motownin tuottaja Lamont Dozier sekä The Originals-yhtyeessä lisäksi vaikuttaneet Ty Hunter, CP Spencer, Hank Dixon ja sekä The Originalsin että Voice Mastersin perustaja Walter Gaines. Tulevista The Temptationsin jäsenistä The Originalsiin kuului lisäksi Melvin Franklin. Ruffin solmi soolodiilin Anna Recordsin kanssa, mutta hänen varhaiset levytyksensä eivät menestyneet. Jimmy Ruffin meni Motortown Revue-kiertueelle The Temptationsin kanssa. Hän kertoi Davidille, että yhtyeen kokoonpanoon tarvittiin tenoriääntä. Ruffinista tuli The Temptationsin jäsen tammikuussa 1964 perustajajäsen Elbridge Al Bryantin lähdettyä yhtyeestä. Ruffinin ensimmäinen levytys The Tempationsin riveissä ajoittui tammikuun yhdeksänteen. Koelaulussa kävivät sekä Jimmy että David, mutta jälkimmäinen tuli valituksi sen jälkeen, kun hän oli esiintynyt Motownin uudenvuodenjuhlissa vuonna 1963. The Temptationsiin liityttyään Ruffin lauloi ensisijaisesti taustoja ja leadeista vastasivat Eddie Kendricks ja Paul Williams. David lauloi jonkin verran leadia sekä lavalla että studiossa ensimmäisen Temptationsissa vaikutusvuotensa aikana. Smokey Robinson oli tuottajana ja yhtenä kirjoittajista suurella osalla Temptationsin tuonaikaista levytysmateriaalia. Hän piti Davidia nukkuvana jättiläisenä ja tahtoi kirjoittaa kappaleen, jossa hänen talenttinsa pääsisi toden teolla esiin. Lopputuloksena oli marraskuussa 1964 levytetty ja seuraavassa kuussa julkaistu single My Girl. Se nousi listakärkeen seuraavana vuonna ja muodostui The Tempationsin tunnuskappaleeksi. Samalla Davidista tuli yhtyeen leadvokalisti. My Girlillä alkanutta menestyssinglejen sarjaa jatkoivat Davidin leadvokalisoimat "It's Growing" (1965), "Since I Lost My Baby" (1965), "My Baby" (1965), "Ain't Too Proud to Beg" (1966), "Beauty Is Only Skin Deep" (1966), "(I Know) I'm Losing You" (1966), "All I Need" (1967), "(Loneliness Made Me Realize) It's You That I Need" (1967), "I Wish It Would Rain" (1967), ja "I Could Never Love Another (After Loving You)" (1968). Vuoteen 1967 mennessä Ruffin oli kehittänyt itselleen kokaiiniaddiktion. Hänet erotettiin Tempationsin riveistä 27. kesäkuuta 1968. Ruffinin paikan otti aikaisemmin The Contoursissa vaikuttanut Dennis Edwards. Ruffinin ensimmäinen sooloalbumi oli vuonna 1969 ilmestynyt My World Ended, jonka singleformaatissa ilmestynyt nimikappale nousi top teniin Yhdysvaltojen pop- ja R&B-listoilla. Toinen sooloalbumi Feelin' Good ehti niin ikään ilmestyä vuoden 1969 aikana. Kolmas sooloalbumi David nauhoitettiin vuosien 1970-71 aikana, mutta se säilyi hyllytettynä vuoteen 2004 saakka. Vuonna 1970 ilmestyi Ruffinin veljesten Davidin ja Jimmyn yhteinen albumi I Am My Brother's Keeper, jolta singleformaatissa julkaistut When My Love Hand (Comes Tumblin Down) ja Your Love Was Worth Waiting for olivat pieniä hittejä. Vuonna 1973 ilmestyi David Ruffinin nimikkoalbumi. Hänen viimeinen top ten-hittinsä oli vuonna 1975 ilmestynyt ja Van McCoyn tuottama Walk Away from Love. Se nousi Yhdysvalloissa yhdeksänneksi ja Ruffinin soolosingleistä ainoana Britanniassa top teniin, eli juuri kymmenenneksi alkuvuodesta 1976. Single saavutti saarivaltakunnassa kultalevyn. Ruffinin soolouran keskeisiin kappaleisiin lukeutuvat lisäksi "I Lost Everything I've Ever Loved" (1969); gospelvaikutteinen "I'm So Glad I Fell For You" (1970); "Blood Donors Needed (Give All You Can)" (1973); "Common Man" (1973) , "No Matter Where" (1974); "Who I Am" (1975); "Statue of a Fool" (1975) sekä coverit Jackson Fiven I Want You Backista ja etenkin Brook Bentonin popularisoimasta Rainy Night in Georgiasta sekä Harold Melvin and the Blue Notesin I Miss Yousta. Jätettyään Motownin vuonna 1977 Ruffin levytti Warner Brosille vuosina 1979 ja 1980 ilmestyneet albumit So Soon We Change ja Gentleman Ruffin. Myöhemmin hän solmi niin ikään The Temptationsiin kuuluneen Eddie Kendrickin kanssa sopimuksen RCA Recordsin kanssa. Vuonna 1982 kaksikko teki paluun The Tempationsiin ja oli mukana albumilla Reunion sekä sen tiimoilta tehdyllä kiertueella. Albumilta löytyi Rick Jamesin kanssa työstetty R&B-hitti Standing on the Top. Jouluna 1982 Ruffin ja Kendricks saivat lähteä Tempationsista. Vuonna 1985 Ruffin ja Kendrick alkoivat esiintyä duona. Pitkäaikaiset The Temptations-diggarit Hall ja Oates esiintyivät kaksikon kanssa uudelleen avatussa New Yorkin Apollo Theatressa. Konsertista julkaistiin menestyksekäs livealbumi ja single. Neljä solistia esiintyivät myös Live Aidissa heinäkuussa 1985 esittäen medleyn The Tempationsin hiteistä. The Way You Do the Things You Dosta ja My Girlistä julkaistu medley menestyi parhaiten Adult Contemporary-listalla, jolla se saavutti sijan 12. Mainitusta singlestä Ruffin sai ainoan Grammy-ehdokkuutensa. Päästyään Rock and Roll Hall of Fameen The Temptationsin jäseninä Ruffin, Kendrick ja Edwards aloittivat konsertoinnin ja levytykset nimellä "Ruffin/Kendrick/Edwards: Former Leads of The Temptations". Ennen Ruffinin yliannostuksen aiheuttanutta kuolemaa kolmikko oli tehnyt menestyksekkään kuukauden mittaisen kiertueen Britanniassa ja suunnitteli Euroopan-kiertuetta. Ruffin ehti levyttää Motorcity Recordsille singlen Hurt the One You Love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti