White Rabbit on Grace Slickin kirjoittama kappale, jonka Jefferson Airplane levytti vuonna 1967 ilmestyneelle toiselle albumilleen Surrealistic Pillow. Kappaleen lyriikassa on hyödynnetty kuvastoa Lewis Carrollin vuonna 1865 ilmestyneestä teoksesta Alice's Adventures in Wonderland ja vuonna 1871 ilmestyneestä novellista Through the Looking Glass. Singleformaatissa julkaistusta kappaleesta muodostui Jefferson Airplanen toinen top ten -menestys, joka saavutti Billboardin Hot 100 -listalla kahdeksannen sijan. Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla White Rabbitin korkein sijoitus on ollut 455. vuonna 2021. Lisäksi White Rabbit on valikoitunut Rock and Roll Hall of Famen 50 rockia muokanneen kappaleen listalle. Grace Slick kirjoitti White Rabbitin ja myös esitti mainittua kappaletta jo ollessaan yhtyeen The Great Society jäsen. Hän liittyi Jefferson Airplaneen mainitun yhtyeen originaalin solistin Signe Andersonin tilalle. Slickin varhaisemman yhtyeen ohjelmistosta Jefferson Airplanelle siirtyi kaksi kappaletta; Slickin käsialaa oleva White Rabbit ja hänen velipuolensa Darby Slickin kirjoittama Somebody to Love, jonka Great Society oli levyttänyt nimellä Someone to Love. Molemmista kappaleista muodostui Jefferson Airplanen levytyksinä top ten-hittejä. The Great Societyn originaaliversio White Rabbitista oli huomattavasti Jefferson Airplanen aggressiivisempaa näkemystä pidempi. White Rabbit lukeutuu Slickin varhaisimpiin sävellyksiin. Hän kirjoitti sen vuosien 1965 ja 1966 taitteessa. Ensin syntyi lyriikka ja sitten sävellys pianolla, josta puuttui vähintään kahdeksan kosketinta. Seikka oli Slickin mielestä ok, sillä hän kuuli päässään ne nuotit, joita ei ollut liikkuen perussoinnuista säkeistöihin ja kertosäkeeseen. Slickin mukaan White Rabbitiin vaikutti musiikillisesti Miles Davisin vuonna 1960 ilmestynyt albumi Scetches of Spain. The Wall Street Journalille antamassaan haastattelussa Slick on maininnut White Rabbitin inspiraation lähteeksi Alice in Wonderlandin lisäksi Ravelin Boleron. The Great Society esitti kyseisen biisin ensiksi sanfranciscolaisessa baarissa alkuvuodesta 1966 ja myös myöhemmin soittaessaan suurempien nimien, kuten Grateful Deadin lämmittelijänä. Yhtye teki demoja Autumn Recordsille Sly Stonen avustamana. Liityttyään Jefferson Airplaneen myöhemmin vuoden 1966 aikana Slick opetti White Rabbitin yhtyeen jäsenille. Kitaristeille fis-duurissa kulkevaa kappaletta voi pitää hankalana, sillä se vaatii mutkikkaita sormituksia. Cash Box ja Record World arvioivat molemmat White Rabbitin myönteisesti. Viimeksi mainitun mukaan kappaleessa on hienoinen bolero-soundi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti