Yari:Taikurin apulainen (muistelee) (Like)
Vaikkei SE-yhtyeen johtohahmosta Jari "Yari" Knuutisesta koskaan ole kiistattomista ansioistaan tullut erästä suomenkielisen rockin supertähdistä, on hän ahkeroinut urallaan niin runsaasti, että Knuutisen elämäkertateoksen Taikurin apulainen (muistelee) kokonaismäärä ylittää kuusi sataa sivua. Kirja koostuu kiehtovasti kirjoitetuista ja ajoittain kronologisesti etenevistä välähdyksistä hänen elämänpolultaan. Jyväskylässä ja Kemissä nuoruusvuotensa viettänyt Knuutinen ehti ennen aktiivisen muusikon uransa alkua toteuttaa itseään voimakkaasti kirjoittamisen parissa. Vaikka ensimmäinen hänen ostamansa levy oli Bill Haley and His Cometsin single Rock Around the Clock, voimakkaamman vaikutuksen Knuutiseen 70-luvun alussa teki progressiivinen rock. Glamrockin osalta hänen keskeisiksi diggauskohteikseen osoittautuivat David Bowie ja Marc Bolan. Knuutisen levytystuotannon ensimmäisenä musiikillisena kulmakivenä oli Teräsmies-sarjakuvasta nimensä napannut SE-yhtye. Bändin vaiheet tarjoavat mitä kiinnostavinta luettavaa esimerkiksi Pohjalla-kokoelma-albumin levytysten ja mainitun pitkäsoiton tiimoilta tehdyn kiertueen, jolle osallistuivat lisäksi Pelle Miljoona & 1978 ja Problems, osalta. Pohjalla-levyllä julkaistun SE-yhtyeen klassikkokappaleen Ei asfaltti liiku ensimmäinen ja Knuutisen mukaan laadukkain versio tuhoutui. The Band-henkisesti SE-yhtye asui läheisineen Tikkakoskella sijainneessa Ränssin kievari -nimisessä maalaistalossa. Vuoden 1979 aikana SE teki runsaasti yhteiskeikkoja mainitun vuoden Rockin SM-kilpailujen uuden aallon sarjan voittajan, Jyri Honkavaaran luotsaaman ja Pihtiputaalta kotoisin olleen, sittemmin klassikkoyhtyeeksi kohonneen Ratsian kanssa. SE-yhtyeen alkuvuosien keikoista varsin kiinnostaviin lukeutuu myös esiintyminen ensimmäisessä radioidussa Härmärock-konsertissa vuonna 1979. SE:n albumien taustat käydään teoksessa läpi kiitettävällä tarkkuudella. Ensimmäisen pitkäsoittonsa Ja me tehtiin rakkautta... ja musiikkia tuotantoa yhtye ei soittanut lainkaan keikkakontekstissa. Vuonna 1980 ilmestynyt SE:n toinen albumi Pahaa unta? sai ilmestyessään kriitikoiden taholta ristiriitaisen vastaanoton, mutta on sittemmin tunnustettu kenties yhtyeen parhaaksi. SE julkaisi laadukasta tuotantoa myös albumiensa ulkopuolella ja yhtyeen singleille taltioitui muun muassa useampia suomennoksia Velvet Undergroundin, jonka johtohahmo Lou Reed lukeutui Knuutisen keskeisiin diggauskohteisiin, tuotannosta. Yarin itsensä ohella SE:n keskeisistä muusikoista mainittakoon pikaisesti kosketinsoittaja Pekka Ulmanen. Vuonna 1984 ilmestyneellä SE:n viimeisellä albumilla Lasi kirkasta vettä kuuluivat selkeästi esimerkiksi Talking Heads-yhtyeeltä sulatetut vaikutteet. Tuossa vaiheessa yhtyeen kokoonpanoon oli jo useamman vuoden ajan kuulunut naisbasisti Eeva Koivusalo. Mainioita anekdootteja teokseen on sisällytetty lisäksi esimerkiksi Yarin ulkomaankeikkoihin liittyen. Taikurin apulaisen loppuosassa käsitellään muun muassa Knuutisen työtä elokuvasäveltäjänä sekä hänen työskentelyään muiden artistien ja yhtyeiden kanssa. Mari Rantasilan vuonna 1989 ilmestynyt albumi Auringossa koostuu Knuutisen käsialaa olevista kappaleista. Hänen myöhäisempiin musiikillisiin yhteistyökumppaneihinsa lukeutuvat esimeriksi Eläkeläiset, 22-Pistepirkko ja Litku Klemetti. Knuutisen tuorein sooloalbumi on vuonna 1999 ilmestynyt ja myönteisiä arvioita vastaanottanut 12 askelta. Mammuttipituudestaan huolimatta Yarin elämäkerta jaksaa suurimmaksi osaksi säilyttää kiinnostavuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti