Echo & The Bunnymen on brittiläinen, Liverpoolissa vuonna 1978 perustettu rockyhtye, jonka originaalin kokoonpanon muodostivat solisti Ian McCulloch, kitaristi Will Sergeant ja basisti Les Pattinson. Vuonna 1980 Pete de Freitas liittyi yhtyeen rumpaliksi. Samana vuonna ilmestynyt Echo & The Bunnymenin esikoisalbumi Crocodiles nousi top 20:een brittilistalla. Yhtyeen toinen pitkäsoitto oli seuraavana vuonna ilmestynyt Heaven Up Here. Yhtyeen kulttusuosio vaihtui valtavirran menestykseen vuonna 1983, jolloin Echo & The Bunnymen saavutti top ten-hitin kappaleellaan The Cutter. Se oli poiminta albumilta Porcupine,joka nousi brittilistalla kakkossijalle. Yhtyeen menestystä jatkoi vuonna 1984 ilmestynyt albumi Ocean Rain, jolta poimittu ensimmäinen single The Killing Moon oli Britanniassa top ten -menestys. Echo & The Bunnymenin julkaistua vuonna 1987 nimikkoalbuminsa Ian McCulloch jätti yhtyeen ja hänen paikkansa otti aikaisemmin yhtyeessä St. Vitus Dance vokalisoinut Noel Burke. Vuonna 1989 de Fitas menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa. Työskenneltyään yhdessä Elecrafixion-yhtyeen riveissä McCulloch ja Sergeant lyöttäytyivät uudelleen yhteen Pattinsonin kanssa Echo & The Bunnymenin nimellä vuonna 1997. Pattinson jätti kuitenkin yhtyeen seuraavana vuonna. 90-luvun loppupuolelta lähtien yhtye on keikkaillut ajoittain ja julkaissut useita albumeita menestyksen vaihdellessa. Ian McCullochin musiikillinen ura alkoi vuonna 1977 triossa Crucial Three, jonka muihin jäseniin lukeutuivat Julian Cope ja Pete Wylie. Jälkimmäisen poistuttua McCulloch ja Cope perustivat lyhytikäisen yhtyeen A Shallow Madness rumpali Dave Pickettin ja urkuri Paul Simpsonin kanssa. Mainittuna aikana kaksikko kirjoitti esimerkiksi kappaleet Read It in Books, Robert Mitchum, You Think It's Love ja Spacehopper. Copen annettua McCullochille kenkää yhtyeestä sen nimeksi vaihtui The Teardrop Explodes. McCulloch lyöttäytyi yhteen kitaristi Will Sergeantin ja basisti Les Pattinsonin kanssa ja muodosti Echo & The Bunnymenin. Mainittu yhtyeen inkarnaatio hyödynsi rumpukonetta. Yhtye soitti debyyttikeikkansa maraskuussa 1978 Liverpoolissa Eric's Clubilla The Teardrop Explodesin lämmittelijänä. Tuolloin Echo & The Bunnymen soitti 20-minuuttisen version kappaleesta Monkeys, jonka tuonaikainen nimi oli I Bagsy Yours. Echo & The Bunnymenin debyyttisingle oli Zoo Recordsin julkaisemana toukokuussa 1979 ilmestynyt Pictures on My Wall/Read It in Books. Myös The Teardrop Explodes levytti mainitun singlen b-puolen puolta vuotta myöhemmin viimeisen Zoo Recordsin julkaiseman singlensä Treason kakkosbiisiksi. Ehdittäessä Echo & The Bunnymenin vuonna 1980 ilmestyneeseen esikoisalbumiin Crocodiles yhtyeen kokoonpanon oli rumpalina täydentänyt Trinidadista kotoisin ollut Pete de Freitas. Itse pitkäsoitto saavutti brittilistalla sijan 17. ja siltä poimittu single Rescue nousi sekin sijalle 62. Vuonna 1981 ilmestynyt yhtyeen toinen pitkäsoitto Heaven Up Here oli vielä suurempi myynti- ja arvostelumenenestys. Se nousi brittilistalla kymmenenneksi ja singlepoiminta A Promise saavutti sijan 49. Ensimmäisen suuren brittihittinsä Echo & The Bunnymen saavutti kesäkuussa 1982, kun kappale The Back of Love saavutti sijan 19. Heinäkuussa yhtye soitti ensimmäisellä WOMAD-festivaalilla. Alkuvuodesta 1983 ilmestynyt, radioystävällisempi The Cutter oli Echo & The Bunnymenin ensimmäinen top ten-hitti, ja se se saavutti kahdeksannen sijan. Singleä seurannut albumi Porcupine nousi brittilistalla jopa kakkossijalle. Albumilla julkaisematon single Never Stop saavutti sijan 15. ja uutta albumia enteillyt, McCullochin dramaattisen laulusuorituksen sisältänyt The Killing Moon nousi yhdeksänneksi. PR-kampanjalla ryyditetty ja vuonna 1984 ilmestynyt albumi Ocean Rain nousi neljänneksi ja se on yleisesti kohotettu yhtyeen parhaaksi työksi. Pitkäsoitolta poimitut singlet Silver ja Seven Seas saavuttivat listasijoitukset 30. ja 16. ja vahvistivat osaltaan albumin menestystä. Samana vuonna McCulloch saavutti pienen soolohitin coverversiollaan September Songista. Huhtikuussa 1985 Echo & The Bunnymen konsertoi Skandinaviassa ja esitti tuolloin oman tuotanonsa ohella covereita Televisionilta, Rolling Stonesilta, Talking Headsiltä ja The Doorsilta. Kiertueelta tehtyjä nauhoituksia julkaistiin puolibootlegilla nimeltä On Strike. Ocean Rainin saavuttamaa menestystä oli vaikea toistaa ja vuoden 1985 aikana Echo & The Bunnymeniltä ilmestyikin ainoastaan single Bring on the Dancing Horses, joka saavutti brittilistalla sijan 21. ja albumilistalla kuudenneksi noussut kokoelmalevy Songs to Learn & Sing. Pete De Freitas jätti yhtyeen ja sen nimeä kantanut ja vuonna 1987 ilmestynyt seuraava albumi nauhoitettiin ensiksi ABC:n rumpalin David Palmerin kanssa. De Freitas teki kuitenkin paluun yhtyeen riveihin vuonna 1986 ja niinpä mainittu albumi nauhoitettiin pitkälti uudelleen. Kesällä 1987 ilmestynyt Echo & The Bunnymenin nimikkoalbumi nousi brittilistalla neljänneksi ja oli yhtyeen ainoa paremmin menestynyt pitkäsoitto Yhdysvalloissa. Siellä yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat The Killing Moon ja Lips Like Sugar. Myös Bring on The Dancing Horses lukeutuu Yhdysvalloissa Echo & The Bunnymenin parhaiten tunnettuihin kappaleisiin, sillä se on mukana John Hughesin ohjaaman elokuvan Pretty in Pink soundtrackillä. The Killing Moon pääsi mukaan elokuviin Grosse Pointe Blank ja Donnie Darko. Ocean Rainin kappale Nocturnal Me kuultiin yhdysvaltalaisen science fiction-sarjan Stranger Things ensimmäisen tuotantokauden viidennessä jaksossa. The Lost Boys-elokuvan soundtrackillä Echo & The Bunnymen esitti coverin The Doorsin People Are Strangestä. Kappale Never Stop kuultiin Alan Benettin elokuvassa History Boys.
McCullochin ero yhtyeestä vuonna 1988 ja de Freitasin menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa seuraavana kesänä aiheuttivat epävarmuutta yhtyeen tulevaisuudesta. Pattinson ja Sergeant kiinnittivät Echo & The Bunnymeniin uusiksi jäseniksi St. Vitus Dancen solistin Noel Burken ja rumpalin Damon Reecen. Yhtyeen kiertuekokoonpanossa useiden vuosien ajan ollut ja viimeisimmän Echo & The Bunnymenin albumin työstämiseen osallistunut Jake Brockman kiinnitettiin Echo & The Bunnymeniin täysvaltaiseksi jäseneksi. Uusi kokoonpano julkaisi vuonna 1990 albumin Reverberation, joka ei saavuttanut mainittavaa vastaanottoa kriitikoilta tai ostavalta yleisöltä. McCullochin ensimmäinen sooloalbumi Candleland oli ilmestynyt jo syyskuussa 1989 ja yhtyetoverin kuolema toi albumiin tietynlaista kypsyyttä. McCullochin sooloura jatkui vuonna 1992 ilmestyneellä albumilla Mysterio. Vuonna 1993 Echo & The Bunnymen lopetti väliaikaisesti toimintansa. Vuonna 1994 McCulloch ja Sergeant aloittivat jälleen musiikillisen yhteistyön nimellä Electrafixion. Vuonna 1997 Pattinson liittyi mukaan, mikä merkitsi kolmen Echo & The Bunnymenin jäljelle jääneen muusikon yhteistyön jatkumista. Nimi Echo & The Bunnymen otettiin uudelleen käyttöön ja vuonna 1997 ilmestyi uusi albumi Evergreen, joka nousi top teniin brittilistalla. Ennen kuin yhtye julkaisi seuraavan albuminsa, vuonna 1999 ilmestyneen pitkäsoiton What Are You Gonna Do with Your Life? Pattinson jätti yhtyeen huolehtiakseen äidistään. McCulloch ja Sergeant ovat jatkaneet levytyksiä ja keikkailua Echo & The Bunnymenin nimellä ja julkaisseet albumit Flowers (2001), Siberia (2005), The Fountain (2009) ja Meteorites (2014). Siberian aikaisen kokoonpanon muodostivat muilta osin kosketinsoittaja Paul Fleming, rumpali Simon Finley ja basisti Pete Wilkinson. Albumin tuottanut Hugh Jones oli ollut ääni-insinöörinä Echo & The Bunnymenin varhaisilla albumeilla. Elokuusta 2009 lähtien Echo & The Bunnymenin kiertuekokoonpanon ovat voimakaksikon lisäksi muodostaneet basisti Stephen Brannan, kitaristi Gordy Goudie, rumpali Nicholas Kilroe ja kosketinsoittaja Jez Wing. Vuonna 2002 yhtye vastaanotti Q Inspiration-palkinnon toimittuaan inspiraation lähteenä muusikoiden, kappaleiden ja musiikkidiggareiden uusille sukupolville. 11. syyskuuta 2006 Echo & The Bunnymen julkaisi päivitetyn version vuonna 1985 ilmestyneestä kokoelma-albumistaan ja nyt nimellä New Songs to Learn & Sing. Sen yksittäisestä cd:stä koostunut versio sisälsi 17 kappaletta ja 20 kappaleesta koostuva cd lisäksi dvd:n, jolla oli mukana kahdeksan musiikkivideota yhtyeen uralta. Maaliskuussa 2007 yhtyeen ilmoitettiin solmineen uuden levytyssopimuksen vanhan yhtiönsä Warnerin kanssa ja työn alla oli myös uusi albumi. Samaisen vuoden toukokuussa Snapper/SPV julkaisi yhtyeeltä livedvd:n Dancing Horses. McCullochin ja Sergeantin lisäksi yhtyeen livekokoonpanon muodostivat rumpali Simon Finley, kosketinsoittaja Paul Fleming, kitaristi Gordy Goudie ja basisti Steve Brennan. John McLaughlinin ja Simon Perryn tuottama uusi albumi The Fountain ilmestyi 12. lokakuuta 2009 ja pitkäsoittoa edeltänyt single I Think I Need It Too 28. syyskuuta. Samaisen kuun ensimmäisenä päivänä yhtyeen kosketinsoittajana 80-luvulla vaikuttanut Jake Brockman menehtyi Isle of Manilla moottoripyöräonnettomuudessa. Joulukuussa 2010 Echo & The Bunnymen lähti kiertueelle, jolla yhtye soitti kokonaisuudessaan kaksi ensimmäistä albumiaan Crocodiles ja Heaven Up Here. Echo & The Bunnymenin tuorein uudesta tuotannosta koostunut albumi Meteorites ilmestyi Britanniassa 26. toukokuuta ja Yhdysvalloissa kolmas kesäkuuta 2014 429 Recordsin julkaisemana. Albumin tuotannosta ja miksauksesta vastannut Youth oli lisäksi mukana kirjoittamassa kolmea pitkäsoiton kappaleista ja vaikutti sillä myös ajoittaisena basistina. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen Britanniassa top 40:ään noussut albumi sitten vuoden 1999. Echo & The Bunnymenin uusin albumi, vuonna 2018 ilmestynyt The Stars, The Oceans & The Moons sisältää orkestraatioversioita yhtyeen vanhasta tuotannosta sekä kaksi uutta tuotantoa edustavaa kappaletta.
20. toukokuuta 2023 Echo & The Bunnymen on eräs pääesiintyjistä Pasadenassa, Kaliforniassa järjestetyllä Cruel World Festivaalilla. Syyskuuksi on sovittu neljä Britannian-konserttia, joissa yhtye soittaa kokonaisuudessaan albuminsa Ocean Rain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti