12. huhtikuuta 1954 syntynyt Patrick Henry Travers on kanadalainen kitaristi, kosketinsoittaja ja solisti, jonka levytysura alkoi 70-luvun puolivälissä. Torontossa syntynyt ja varttunut Travers alkoi soittaa kitaraa 12-vuotiaana. Pian tämän jälkeen hän todensi Jimi Hendrixin konsertin Ottawassa. Travers aloitti musisoinnin eri yhtyeissä teini-ikäisenä. Niistä ennsimmäisiä olivat Quebecin alueen klubeissa konsertoineet The Music Machine, jota ei pidä sekoittaman Kaliforniasta kotoisin olleeseen samannimiseen garage/psykedeelistä rockia edustaneeseen yhtyeeseen, Red Hot sekä Merge. Traversin esiintyessä Mergessä rockartisti Ronnie Hawkins huomioi hänet ja pyysi Traversia esiintymään kanssaan. Pian 20 vuotta täytettyään Travers muutti Lontooseen ja solmi levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Traversin nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1976. Sen työstössä mukana ollut basisti Peter "Mars" Cowling pysytteli pitkään Traversin yhtyeen jäsenistössä. Traversin marraskuussa 1976 saksalaisessa tv-showssa Rockpalast soittama konsertti julkaistiin myöhemmin cd:nä ja dvd:nä nimellä Live At Rockpalast, 24 февр. 2017 г. Cowlingin lisäksi Traversin varhaiseen yhtyeeseen kuului sittemmin muun muassa pitkän uran Iron Maidenin riveissä tehnyt rumpali Nicko McBrain. Vuoden 1977 aikana Travers täydensi yhtyeensä kokoonpanoa kakkoskitaristilla ja vaihtoi rumpaleitaan kahdesti soittaen muun muassa Clive Edwardsin kanssa. Vuonna 1978 ilmestyneen albumin Heat in the Street ilmestymisen aikaan Travers oli koonnut Pat Travers Bandin, johon muilta osin lukeutuivat basisti Cowling, kitaristi Pat Thrall ja rumpali/perkussionisti Tommy Aldridge. Yhtye konsertoi ahkerasti ja soitti Rushin A Farewell to Kings-albuminsa tiimoilta tekemän Drive til You Die -kiertueen kakkosbändinä. Pat Traversin seuraava albumijulkaisu oli konserttitaltiointi Live! Go for What You Know, joka kohosi Yhdysvalloissa top 40:ään. Cover Little Walterin Boom Boom (Out Go the Lightsista) menestyi vielä paremmin saavuttaen top 20:en. Vuonna 1980 ilmestyneeltä albumilta Crash and Burn poimittu Snortin' Whiskey oli radiohitti yhdysvaltalaisilla kanavilla. Yhtyeen esiinnyttyä Readingin festivaaleilla Britanniassa 35 000 ihmiselle Thrall ja Aldridge ilmoittivat jättävänsä bändin muihin projekteihinsa vedoten. Travers ja Cowling lyöttäytyivät yhteen rumpali Sandy Gennaron kanssa ja samaisena vuonna, eli 1981 ilmestyi seuraava albumi Radio Active. Pat Travers Band teki yhteisen kiertueen Rainbown kanssa soittaen suurissa keikkapaikoissa ympäri Yhdysvaltoja. Vaikka mainittu kiertue oli Traversin siihen mennessä menestyksekkäin, albumi Radio Active saavutti Billboardin listalla ainoastaan sijan 37. Myyntilukuihin pettynyt Polydor oli aikeissa pudottaa Pat Travers Bandin. Travers kuitenkin voitti oikeusjutun ja julkaisi mainitulla yhtiöllä vuonna 1982 seuraavan albuminsa Black Pearl. Edeltäjänsä tavoin myös se edusti Traversin varhaisempaa tuotantoa selkeämmin valtavirran rockia ja sisälsi vuonna 1983 valmistuneeseen elokuvaan Valley Girl mukaan päässeen hittisinglen I La La La Love You. Hot Shot oli Traversin viimeinen suurelle levy-yhtiölle levyttämä originaalituotannosta koostunut albumi ja sillä hän palasi varhaistuotantonsa hardrocksoundiin. Kyseessä on eräs Traversin onnistuneimmista albumeista, vaikkakin siltä muistetaan ensisijaisesti ainoastaan single Killer. Samoihin aikoihin Travers julkaisi puolituntisen kotivideon Just Another Killer Day. Se sisälsi musiikkia Hot Shotilta ja kyseessä oli scifi-henkinen lyhytelokuva, jossa sähäkät avaruusolionaiset etsivät tietoa musiikista maan päällä. Vuonna 1984 Travers soitti jälleen Rushin lämmittelijänä. Mainitun yhtyeen kitaristi Alex Lifeson lukeutuu Traversin keskeisiin diggareihin. Pitkäaikainen basisti Cowling jätti yhtyeen ennen Hot Shotin ilmestymistä. Travers työskenteli useiden nelikielisten soittajien, kuten Cliff Jordanin ja Donni Hughesin kanssa, kunnes Cowling teki paluun yhtyeeseen vuoden 1989 aikana. Näihin aikoihin kitaristi Jerry Riggs täydensi Pat Travers Bandin kokoonpanon. Hot Shotin ilmestymisen jälkeen Polydor julkaisi Traversilta greatest hits-tyyppisen kokoelman, jonka jälkeen yhteistyö levy-yhtiön kanssa päättyi. Vuonna 1986 Travers oli ilman levytyssopimusta ja joutui keikkailemaan ahkerasti. Vuoteen 1990 mennessä hän oli solminut sopimuksen pienen eurooppalaisen yhtiön kanssa ja julkaisi albumin School of Hard Knocks, joka jäi radioiden taholta täysin vaille huomiota. Torontossa taltioitiin täysimittainen konserttivideo Boom Boom – Live at the Diamond Club 1990, joka julkaistiin lisäksi cd:nä nimellä Boom Boom. Travers ei kuitenkaan vielä onnistunut palaamaan entisten aikojensa suosioon, vaan työskenteli indie-yhtiöiden, kuten Lemon Recordingsin artistina. Pian tämän jälkeen Travers solmi sopimuksen tuottaja Mike Varneyn perustaman yhdysvaltalaisen Blues Bureau International Recordsin kanssa. Hänen ensimmäinen mainitulle yhtiölle levyttämänsä albumi oli vuonna 1992 ilmestynyt Blues Tracks. 1990-luvun aikana Travers levytti mainitulle yhtiölle useita pitkäsoittoja. Vuonna 1993 hän lopetti yhteistyönsä sekä Riggsin että Cowlingin kanssa. Riggsin paikan otti aikaisemmin Foghatissa kitaroinut Erik Cartwright. Sittemmin Travers on työskennellyt useiden eri muusikoiden kanssa. Taustavokalistina häntä kuultiin bostonilaisen metal-yhtyeen Extremen vuonna 1990 ilmestyneellä singlemenestyksellä Get the Funk Out. Vuonna 2001 hän osallistui kiertueelle Voices of Classic Rock ja saavutti pienen hitin Mountain-yhtyeen Leslie Westin kanssa kappaleella Rock Forever. Vuonna 2004 Travers aloitti projektin veteraanirumpali Carmine Appicen kanssa ja teki kiertueen Yhdysvalloissa. Albumille P.T. Power Trio 2 Travers levytti covereitaan Zeppelinin, Montrosen, Queenin ja Trapetzen tuotannosta. Marraskuuhun 2006 ajoittui kiertue Euroopassa. Travers on esiintynyt myös yhtyeen Scrap Metal kanssa. Vuosien 2008 ja 2016 välillä vaikutti eräs Pat Travers Bandin pitkäaikaisimmista kokoonpanoista. Siinä olivat mukana Kirk McKim (2006–2015;kitara/laulu), Sean Shannon (2008–2010; rummut), viimeksi mainitun jälkeen Sandy Gennaro (2010–2016), ja Rodney O'Quinn (2007–2016; basso/laulu.) Loppuvuodesta 2009 ilmestyi albumi Fidelis. Heinäkuussa 2013 italialainen Frontiers Records julkaisi Pat Tavers Bandilta albumin Can Do, jonka tiimoilta yhtye konsertoi mainitun vuoden loppuosan Yhdysvalloissa, Britanniassa ja muualla Euroopassa. Tammikuussa 2015 Frontiers Records julkaisi helmikuussa 2012 taltioidun albumin Live at Delirium NYC. Suosikkikitaristeihinsa lukeutuvaksi Traversin on nimennyt esimerkiksi Metallican Kirk Hammett.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti