Them oli Belfastissa, Pohjois-Irlannissa perustettu rockyhtye, joka muistetaan ensisijaisesti rockstandardistaan Gloria sekä sittemmin varsin merkittävän uran luoneen solistinsa Van Morrisonin varhaisena yhtyeenä. Sen originaaliin kvartettikokoonpanoon kuuluivat lisäksi Alan Henderson, Ronnie Millings, Billy Harrison ja Eric Wrixon. Vuoden 1965 aikana Them julkaisi kaksi Britanniassa top teniin noussutta singleä; kymmenenneksi kohonneen Baby Please Don't Gon ja listakakkoseksi Englannin lisäksi myös Irlannissa nousseen Here Comes the Nightin. Viimeksi mainittu sekä Mystic Eyes olivat top 40 -menestyksiä myös Yhdysvalloissa. Morrison jätti yhtyeen vuonna 1966 ja loi menestyksekkään soolouran. Vaikka Them sai plakkariinsa ainoastaan muutamia hittisinglejä, belfastilaisyhtyeen vaikutusta moniin muihin yhtyeisiin, kuten The Doorsiin voi pitää varsin merkittävänä. Themin levytyksistä Gloria pääsi vuonna 1999 Grammy Hall of Fameen. Dave Marshin vuonna 1989 ilmestyneessä teoksessa The Heart of Rock and Soul, The 1001 Greatest Singles Ever Gloria saavutti sijan 69. ja Mystic Eyes pääsi sijalle 458. Rolling Stonen vuonna 2004 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Gloria saavutti sijan 208. Huhtikuussa 1964 Van Morrison vastasi lehti-ilmoitukseen, jossa haettiin muusikoita juuri avautuneeseen ja Maritime Hotelissa sijainneeseen R&B-clubiin. Morrison oli jättänyt varhaisemman yhtyeensä The Golden Eaglesin ja hänen uusi yhtyeesä tuli koostumaan vuonna 1962 perustetun ja Belfastin itäsosasta kotoisin olleen yhtyeen The Gamblersin muusikoista Ronnie Millingsista, Billy Harrisonista ja Alan Hendersonista. Nuoren ikänsä vuoksi vielä koulua käynyt Eric Wrixon soitti kosketinsoittimia ja pianoa. Morrison soitti saksofonia ja huuliharppua ja jakoi lauluosuudet Billy Harrisonin kanssa. Wrixonin ehdotuksesta The Gamblersin nimeksi vaihtui Them 50-luvun kauhuelokuvan Them! mukaan. Yhtyeen vahvat R&B-henkiset keikat herättivät Maritimessa ansaitsemaansa huomiota. Covereidensa ohella yhtye esitti myös Morrisonin varhaisia originaalikappaleita, kuten Could You You Would You, jonka hän oli kirjoittanut Camden Townissa keikkaillessaan Manhattan Showbandin riveissä. Gloria-kappaleen debyyttiesitys keikalla tapahtui myös Maritimessa. Mielialasta riippuen kappale saattoi kestää jopa parikymmentä minuuttia. Morrison on maininnut, ettei Them koskaan levyillään tavoittanut livekeikkojensa veroista intensiteettiä. Themin kokoonpano vaihteli voimakkaasti Morrisonin ja Hendersonin pysyessä ainoina jatkuvasti mukana olleina jäseninä. Vielä Morrisonin yhtyeestä lähtemisen jälkeen Them sinnitteli jonkin aikaa. Decca Recordsin Dick Rowe tuli tietoiseksi Themin live-esiintymisistä ja solmi yhtyeen kanssa kahden vuoden mittaisen levytyssopimuksen. Mainittuna aikana yhtye julkaisi kaksi albumia ja kymmenen singleä ja kaksi singleä vielä Morrisonin yhtyeestä lähtemisen jälkeen. Baby Please Don't Go-singlen b-puolella julkaistusta Gloriasta muodostui standardi, jota ovat versioineet esimerkiksi The Shadows of Knight, The Doors, Jimi Hendrix ja Patti Smith. Muutamaa viikkoa levytyssopimuksen solmimisen jälkeen yhtye matkusti West Hampsteadissa sijainneeseen Deccan studioon ensimmäistä levytyssessiotaan varten. Viides heinäkuuta 1964 nauhoitettuihin kappaleisiin lukeutuivat Turn on Your Lovelight, Gloria, yhtyeen ensimmäisellä singlellä julkaistut Don't Start Crying Now ja One Two Brown Eyes sekä Groovin, Philosophy sekä Bo Diddleyn ohjelmistosta poimittu You Can't Judge a Book by Looking at its' Cover. Levytykseen ottivat lisäksi osaa studiomuusikot urkuri Arthur Greenslade ja toinen rumpali Bobby Graham. Wrixonin vanhemmat eivät antaneet hänen solmia osaltaan levytyssopimusta, joten hänen paikkansa yhtyeessä otti Pat John McAuley. Elokuussa ilmestynyt debyyttisingle ei osoittautunut menestyksekkääksi. Themin toinen single oli cover Big Joe Williamsin Baby Please Don't Go:sta ja sillä rumpalina kuultiin Andy Whitea, Phil Coulteria toisena kosketinsoittajana ja rytmikitaristina Jimmy Pagea Billy Harrisonin vastatessa soolokitarasta. Single julkaistiin marraskuussa b-puolellaan Gloria. Them teki debyyttiesiintymisensä tv:ssä joulukuussa 1964 esiintymällä Ready Steady Go:ssa Rolling Stonesin kanssa. Themin manageri Phil Salomon neuvotteli Baby Please Don't Go:sta ohjelman tunnuskappaleen. Kahta viikkoa myöhemmin single saavutti brittilistalla sijan 19. nousten lopulta kymmenenneksi. Tammikuussa 1965 Them konsertoi Britanniassa toistamiseen. Themin seuraava single Here Comes The Night, jonka b-puolella julkaistiin kappale All for Myself, oli yhtyeen suurin menestys. Bert Bernsin käsialaa ollut ja myös hänen tuottamansa kappale nousi britilistan kakkossijalle huhtikuussa 1965. Toukokuussa Here Comes the Night saavutti Billboardilla sijan 24. 11. huhtikuuta 1965 Them esiintyi Beatlesin, Stonesin, Kinksin, Animalsin, The Searchersin, The Moody Bluesin ja Dusty Springfieldin kanssa NME:n äänestysvoittajien konsertissa Wembleyllä. Here Comes the Nightia yhtyeen setissä seurasi seitsenminuuttinen versio Turn on Your Lovelightista.
Yhtyeen esikoisalbumi The Angry Young Them ilmestyi kesäkuussa 1965 Britanniassa ja heinäkuussa Yhdysvalloissa Parrot Recordsin julkaisemana. Samassa kuussa yhtyeen kokoonpanoa täydensivät brittirumpali Terry Noon ja skotlantilainen soolokitaristi Joe Baldi, jotka kuitenkin jättivät yhtyeen jo samaisen vuoden syyskuussa. Themin kakkosalbumi Them Again ilmestyi Britanniassa tammikuussa 1966 ja Yhdysvalloissa samaisen vuoden huhtikuussa. Siellä Them aloitti kiertueensa toukokuussa. Toukokuun 30:n ja kesäkuun 18:n päivän välillä yhtye konsertoi Los Angelesissa Whiskey A Go Go:ssa. Viimeisen viikon aikana The Doors soitti yhtyeen lämmittelijänä ja viimeisenä iltana molemmat yhtyeet jammailivat 20-minuuttisen version Gloriasta ja 25- minuuttia kestäneen version Wilson Pickettin In the Midnight Hourista. San Franciscon Fillmore Westissä Them soitti pääesiintyjänä ja siirtyi sitten Havaijille, missä yhtye hajosi rahallisiin erimielisyyksiin. Morrison ja Henderson palasivat Belfastiin Ray Elliottin ja David Harveyn jäädessä Yhdysvaltoihin. Themin musiikiki, joka oli yhdistelmä garagerockia ja bluesia, vaikutti osaltaan voimakkaasti seuraavien sukupolvien rockmuusikoihin. McAuleyn veljekset Pat ja Jackie saivat esiintyä Britanniassa nimellä The Other Them. Yhtye julkaisi Island Recordsilla kaksi singleä; toisen nimellä Belfast Gypsies ja toisen nimellä Freaks of the Nature. Ainoastaan Ruotsissa yhtyeeltä julkaistiin albumi ja Themin nimellä se konsertoi Euroopassa. Ranskassa kyseiseltä lineupilta julkaistiin ep, mutta se lopetti toimintansa vuoden 1966 marraskuussa. Morrisonista ja Hendersonista koostunut ja nimeä Them käyttänyt kokoonpano tuli sekin tiensä päähän. Maaliskuussa 1967 Morrison teki Alankomaissa lyhyen kiertueen Cuby and the Lizzardsin taustoittamana ja lähti sitten New Yorkiin, missä aloitti soolouransa. Muut Themin jäsenet kasasivat rivinsä Belfastissa ja ottivat solistikseen Kenny McDowellin. Tuottaja Ray Ruffin kutsusta yhtye siirtyi alkuvuodesta 1967 Yhdysvaltoihin ja jatkoi sekä konsertointia että levytyksiä. Albumit Now and Them ja Time Out! Time in for Them edustavat yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta poiketen psykedeelistä rockia. Jim Armstrong ja Kenny McDowell palasivat Belfastiin ja alkoivat esiintyä nimellä Sk'boo. Vuonna 1969 Armstrong, McDowell ja Ray Ellott tekivät reunionin Chicagossa nimellä Truth. Kolmikko nauhoitti demoja ja soundtrackkappaleita, jotka ilmestyivät myöhemmin nimellä Of Them and Other Tales. Henderson palkkasi studiomuusikoita ja levytti Ray Ruffin Happy Tiger Recordsille kaksi albumia. Tyylillisesti ne edustivat hardrockia hienoisilla folk- ja countryelementeillä höystettyinä. Vuonna 1970 ilmestyneen albumin Them levytykseen otti osaa kitaristi Jerry Cola ja vuonna 1971 julkaistulla pitkäsoitolla Them in Reality olivat mukana yhtyeessä Kitchen Cing aikaisemmin vaikuttaneet soolokitaristi Jim Parker ja rumpali John Stark. Henderson osallistui lisäksi vuonna 1971 Ray Ruffin tuottaman rockoopperan Truth of Truths kirjoittamiseen. Vuonna 1972 Them viimein lopetti toimintansa. Alan Henderson, Billy Harrison ja Eric Wrixon tekivät reunionin vuonna 1979. He levyttivät albumin Shut Your Mouth ja tekivät Saksassa kiertueen line-upilla, johon kuuluivat lisäksi rumpali Billy Bell ja solisti Mel Austin. 90-luvulla Wrixon on konsertoinut Them The Belfast Blues Bandin nimellä. Mainitussa yhtyeessä ovat ajoittain olleet mukana Themin ex-kitaristit Jim Armstrong ja Billy Harrison. Alan Henderson menehtyi Big Lakessa, Minnesotassa yhdeksäs huhtikuuta 2017 72 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti