perjantai 6. elokuuta 2021
Lauantain pitkä:Merkittävä yhdysvaltalainen bluesartisti
Seitsemäs syyskuuta 1934 syntynyt ja neljäs elokuuta 2005 edesmennyt
James Milton Campbell Jr., joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään
Little Milton, oli yhdysvaltalainen blueslaulaja ja -kitaristi, jonka
singlemenestyksiin lukeutuvat Grits Ain't Croceries, Walking the
Backstreets and Crying sekä We're Gonna Make It. Campbell syntyi
Mississippi Deltan Invernessin kaupungissa ja varttui Greenvillessa
farmarin ja paikallisen bluesmuusikon kasvattamana. 12-vuotiaana
Campbellista oli tullut katumuusikko, jonka keskeisiä vaikuttajia olivat
T-Bone Walker ja muut bluesia edustaneet aikalaismuusikot. 50-luvun
alussa hän liittyi trioon The Rhythm Aces, joka konsertoi Mississippi
Deltan alueella. Yhtyeeseen kuulunut Eddie Cusic opetti Campbellille
kitaransoiton. Cambellin soittaessa baareissa vuonna 1952 tuolloin Sun
Recordsin kykyjenetsijänä toiminut Ike Turner iski korvansa häneen ja
Milton solmi sopimuksen Sunin kanssa. Hänen kyseiselle yhtiölle
levyttämänsä singlet eivät menestyneet eivätkä soineet radiossa ja
Milton jätti Sun Recordsin vuonna 1955. Tehtyään levytyksiä useille
levy-yhtiöille, kuten Trumpet Recordsille ilman suurempaa menestystä
Milton asettui St. Louisissa vaikuttaneen Bobbin Recordsin artistiksi. Mainittu yhtiö solmi jakelusopimuksen Leonard Chessin johtaman Chess
Recordsin kanssa. Milton auttoi Albert Kingin ja Fontella Bassin
kaltaisten artistien nousua suosioon ja hän pääsi tällä kertaa myös itse
nautimaan menestyksen hedelmistä. Pienten paikallistasolla
menestyneiden singlejen jälkeen Miltonin vuonna 1962 levyttämä single So
Mean to Me nousi Billboardin R&B-listalla parhaimmillaan sijalle
14. Lyhyen tauon jälkeen Milton palasi kiertueiden, toisten artistien
manageroinnin ja uuden materiaalin levyttämisen merkeissä. Miltonin
vuonna 1965 työstämät levytykset edustivat hänen aikaisempiaan
hienostuneempaa soundia esimerkiksi B. B. Kingin hengessä.
Bluesvaikutteinen soulkappale We're Gonna Make It nousi Billboardin
R&B-listan kärkeen ja ylsi top 40-radioon, jota tuossa vaiheessa
hallitsivat pitkälti valkoiset artistit. Sitä seurannut Who's Cheating
Who kohosi R&B-listan neljänneksi. Molemmat kappaleet ja niitä
heikommin menestynyt singlebiisi Blind Man olivat kaikki mukana kesällä
1965 ilmestyneellä Miltonin albumilla We're Gonna Make It. 60-luvun
loppupuolella Milton julkaisi sarjan suhteellisen hyvin menestyneitä
singlejä. Hänen seuraavaa albumiaan Grits Ain't Groceries saatiin
odotella vuoteen 1969. Albumin hittejä olivat sen nimiraita, Just a
Little Bit sekä Baby I Love You. Samana vuonna Checker Records lopetti
toimintansa Leonard Chessin menehtymisen myötä. Kahta vuotta myöhemmin
Miltonista tuli Stax Recordsin artisti. Hän hyödynsi kappaleissaan
monimutkaisia orkestraatioita ja saavutti menestystä kappaleilla That
What's Love Will Make You Do ja What It Is, jotka kumpikin olivat
singlepoimintoja albumilta What It Is:Live at Montreux. Milton oli
mukana vuonna 1973 valmistuneessa dokumenttielokuvassa Wattstax. Stax
Records oli menettänyt rahaa 60-luvun loppupuolelta lähtien ja yhtiö
lopetti toimintansa 70-luvun puolivälissä. Staxin jälkeen Miltonin
levy-yhtiöksi vaihtui ensiksi Evidence ja sitten MCA:n alamerkki Mobile
Fidelity Records. Miltonin uran loppuvaiheessa hänen levy-yhtiönään oli
pieni itsenäinen Malaco. Hänen viimeinen hittinsä Age Ain't Nothing But a
Number oli singlejulkaisu hänen samannimiseltä, vuonna 1983
ilmestyneeltä albumiltaan. Vuonna 1988 Milton pääsi Blues Hall of
Fameen. Miltonin viimeinen albumi Think of Me ilmestyi vuonna 2005
Telarcin julkaisemana. Kolmella sen kappaleista kitaristina kuultiin
brittiläisen bluesrockyhtyeen Wintervillen kitaristia Peter Shoulderia.
1960-luvun puolivälissä Spencer Davis Group levytti Miltonin kappaleen
Let Me Down Easy toiselle albumilleen. Milton julkaisi itse mainitun kappaleen singlelevytyksenään vuonna 1968 Checkerille. Myös Etta James
valitsi kyseisen kappaleen vuonna 2011 ilmestyneen viimeisen albuminsa
The Dreamer päätöskappaleeksi. Milton menehtyi 70-vuotiaana neljäs
elokuuta 2005 infarktin jälkeisiin komplikaatioihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti