perjantai 6. elokuuta 2021

Lauantain pitkä:Merkittävä yhdysvaltalainen bluesartisti

Seitsemäs syyskuuta 1934 syntynyt ja neljäs elokuuta 2005 edesmennyt James Milton Campbell Jr., joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Little Milton, oli yhdysvaltalainen blueslaulaja ja -kitaristi, jonka singlemenestyksiin lukeutuvat Grits Ain't Croceries, Walking the Backstreets and Crying sekä We're Gonna Make It. Campbell syntyi Mississippi Deltan Invernessin kaupungissa ja varttui Greenvillessa farmarin ja paikallisen bluesmuusikon kasvattamana. 12-vuotiaana Campbellista oli tullut katumuusikko, jonka keskeisiä vaikuttajia olivat T-Bone Walker ja muut bluesia edustaneet aikalaismuusikot. 50-luvun alussa hän liittyi trioon The Rhythm Aces, joka konsertoi Mississippi Deltan alueella. Yhtyeeseen kuulunut Eddie Cusic opetti Campbellille kitaransoiton. Cambellin soittaessa baareissa vuonna 1952 tuolloin Sun Recordsin kykyjenetsijänä toiminut Ike Turner iski  korvansa häneen ja Milton solmi sopimuksen Sunin kanssa. Hänen kyseiselle yhtiölle levyttämänsä singlet eivät menestyneet eivätkä soineet radiossa ja Milton jätti Sun Recordsin vuonna 1955. Tehtyään levytyksiä useille levy-yhtiöille, kuten Trumpet Recordsille ilman suurempaa menestystä Milton asettui St. Louisissa vaikuttaneen Bobbin Recordsin artistiksi. Mainittu yhtiö solmi jakelusopimuksen Leonard Chessin johtaman Chess Recordsin kanssa. Milton auttoi Albert Kingin ja Fontella Bassin kaltaisten artistien nousua suosioon ja hän pääsi tällä kertaa myös itse nautimaan menestyksen hedelmistä. Pienten paikallistasolla menestyneiden singlejen jälkeen Miltonin vuonna 1962 levyttämä single So Mean to Me nousi Billboardin R&B-listalla parhaimmillaan sijalle 14. Lyhyen tauon jälkeen Milton palasi kiertueiden, toisten artistien manageroinnin ja uuden materiaalin levyttämisen merkeissä. Miltonin vuonna 1965 työstämät levytykset edustivat hänen aikaisempiaan hienostuneempaa soundia esimerkiksi B. B. Kingin hengessä. Bluesvaikutteinen soulkappale We're Gonna Make It nousi Billboardin R&B-listan kärkeen ja ylsi top 40-radioon, jota tuossa vaiheessa hallitsivat pitkälti valkoiset artistit. Sitä seurannut Who's Cheating Who kohosi R&B-listan neljänneksi. Molemmat kappaleet ja niitä heikommin menestynyt singlebiisi Blind Man olivat kaikki mukana kesällä 1965 ilmestyneellä Miltonin albumilla We're Gonna Make It. 60-luvun loppupuolella Milton julkaisi sarjan suhteellisen hyvin menestyneitä singlejä. Hänen seuraavaa albumiaan Grits Ain't Groceries saatiin odotella vuoteen 1969. Albumin hittejä olivat sen nimiraita, Just a Little Bit sekä Baby I Love You. Samana vuonna Checker Records lopetti toimintansa Leonard Chessin menehtymisen myötä. Kahta vuotta myöhemmin Miltonista tuli Stax Recordsin artisti. Hän hyödynsi kappaleissaan monimutkaisia orkestraatioita ja saavutti menestystä kappaleilla That What's Love Will Make You Do ja What It Is, jotka kumpikin olivat singlepoimintoja albumilta What It Is:Live at Montreux. Milton oli mukana vuonna 1973 valmistuneessa dokumenttielokuvassa Wattstax. Stax Records oli menettänyt rahaa 60-luvun loppupuolelta lähtien ja yhtiö lopetti toimintansa 70-luvun puolivälissä. Staxin jälkeen Miltonin levy-yhtiöksi vaihtui ensiksi Evidence ja sitten MCA:n alamerkki Mobile Fidelity Records. Miltonin uran loppuvaiheessa hänen levy-yhtiönään oli pieni itsenäinen Malaco. Hänen viimeinen hittinsä Age Ain't Nothing But a Number oli singlejulkaisu hänen samannimiseltä, vuonna 1983 ilmestyneeltä albumiltaan. Vuonna 1988 Milton pääsi Blues Hall of Fameen. Miltonin viimeinen albumi Think of Me ilmestyi vuonna 2005 Telarcin julkaisemana. Kolmella sen kappaleista kitaristina kuultiin brittiläisen bluesrockyhtyeen Wintervillen kitaristia Peter Shoulderia.  1960-luvun puolivälissä Spencer Davis Group levytti Miltonin kappaleen Let Me Down Easy toiselle albumilleen. Milton julkaisi itse mainitun kappaleen singlelevytyksenään vuonna 1968 Checkerille. Myös Etta James valitsi kyseisen kappaleen vuonna 2011 ilmestyneen viimeisen albuminsa The Dreamer päätöskappaleeksi. Milton menehtyi 70-vuotiaana neljäs elokuuta 2005 infarktin jälkeisiin komplikaatioihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti