Fireball on Deep Purplen vuonna 1971 ilmestyneen ja ydintuotantoon lukeutuvan albumin nimikappale, joka julkaistiin lisäksi singleformaatissa Purplen mainitun vuoden toisena pikkulevynä Strange Kind of Womanin jälkeen. Brittien singlelistalla Fireball saavutti sijan 15. Kyseessä on yksi monista Purplen kappaleista, joka tekstinsä osalta perustuu Ian Gillanin tosielämän kokemuksiin. Fireball käynnistyy tuulettimen, jonka nauhoituksesta vastasi apulaisinsinööri Mike Thorne, äänellä. Basisti Roger Glover ehdotti tuottaja Martin Birtchille, että nauhoitetun koneen ääni olisi mainio tapa aloittaa sekä albumi että mainittu kappale. Birch ei kuitenkaan tahtonut keksiä mitään tarkoitukseen sopivaa. Thorne ehdotti tuulettimen ääntä ja nauhoitti sen yhtyeen mieliksi. Fireball-kappaleesta työstettiin promovideo, jossa Purple esiintyy harvinaislaatuisesti playbackinä ja paikalla nähdään myös tanssivaa yleisöä. Fireball ei sisällä lainkaan kitarasooloa, mutta sitä vastoin Gloverin bassosoolon, jota seuraa Jon Lordin urkusoolo. Fireballin remasteroitu cd-versio sisältää nimikappaleestaan instrumentaaliversion, jonka lopussa, originaalin version feidaantumisen jälkeisessä vaiheessa kuullaan lisäksi Blackmoren kitarasoolo. Kyseessä on eräs harvoista Deep Purplen kappaleista, jossa Ian Paice hyödynsi tuplabasaria. Keikkatilanteessa, jolloin tuplapedaaleja ei vielä ollut saatavilla, toinen bassorumpu lisättiin Paicen rumpusettiin Fireballin ajaksi. Kappaletta on pidetty kivenjalkana jopa trash metallin kehitykselle. Fireballin päämelodia ja kappaleen sovitus muistuttavat voimakkaasti Warpig-yhtyeen kappaletta Rock Star mainitun yhtyeen vuonna 1970 ilmestyneellä albumilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti