Maaliskuussa 1980 ilmestynyt Going Underground oli ensimmäinen Paul Wellerin johtaman The Jam-yhtyeen kolmesta listakärkeen nousseesta singlestä. Mainittua kappaletta ei julkaistu millään The Jamin kuudesta studioalbumista, mutta myöhemmin Going Underground on ollut mukana useilla yhtyeen kokoelma-albumeilla ja uusintajulkaisuilla. Going Underground julkaistiin kaksi a-puolta sisältäneenä singlenä kappaleen Dreams of Children kanssa. Jälkimmäisestä kaavailtiin alun perin itsenäistä a-puolta, mutta prässäysvirheen vuoksi single sisälsi kaksi paraatipuolta. Radiosoittoa kappaleista saavutti runsaammin melodista tartuntapintaa omannut Going Underground. Sen lyriikat käsittelivät useita keskeisiä sosiaalisia seikkoja, kuten korruptiota ja Thatcherismiä. Vuonna 1980 NME valitsi Going Undergroundin vuoden toiseksi parhaaksi kappaleeksi. Maaliskuussa 2005 musiikkilehti Q:n laatimalla sadan parhaan kitarakappaleen listalla Going Underground saavutti sijan 73. ja lokakuussa 2006 samaisen musiikkijulkaisun sadan kaikkien aikojen parhaan kappaleen listalla Going Undergroundin sijoitus oli 98. Kappaleesta on levytetty useita coverversioita, joista mainittakoon Manfred's Mann's Earth Bandin vuonna 1986 ilmestyneellä albumilla Criminal Tango ilmestynyt näkemys. Singlen toisen kappaleen Dreams of Children Yhdysvalloissa julkaistu versio on kymmentä sekuntia lyhyempi ja se on löydettävissä The Jamin kokoelma-albumilta Jam Snap! Kappaleen nimeä on inspiroinut Clive Barkerin käsialaa oleva kauhutarina The Forbidden. The Jam on julkaissut myös kaksi muuta kaksi a-puolta sisältävää singleä; David Watts"/"'A' Bomb in Wardour Street ja "Town Called Malice"/"Precious".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti