maanantai 10. toukokuuta 2021

Tiistain tukeva:Suosittu britti-invaasion edustaja

The Tremeloes on Dagenhamissa, Essexissä vuonna 1958 perustettu popyhtye. Uuden vuoden päivänä 1962 Decca Records kiinnitti mainitun yhtyeen varhaisen kokoonpanon, joka oli laulusolistinsa mukaan nimetty Brian Poole & The Tremeloes, The Beatlesin asemesta. Kyseiseen seikkaan on mainittu vaikuttaneen myös The Tremeloesin lähempänä Lontoota ollut sijainti. Yhtyeen originaalin kokoonpanon muodostivat solisti Brian Poole, soolokitaristi Ricky West, rytmikitaristi/kosketinsoittaja Alan Blakley, rumpali Dave Munden ja basisti Alan Howard. Brian Poole & The Tremeloes nousi aluksi listoille heinäkuussa 1963 versiollaan The Isley Brothersin originaalituotantoa edustavasta ja Bealesin maaliskuussa 1963 ilmestyneeltä esikoisalbumilta Please Please Me löytyvästä Twist and Shoutista. Brian Poole & The Tremeloesin versio The Contoursin kappaleesta Do You Love Me nousi Britannian singlelistan kärkeen. Kymmenen suosituimman joukkoon kohosivat lisäksi näkemykset Roy Orbisonin Candy Manista ja The Cricketsin singlen b-puolella alkuaan julkaistusta kappaleesta Someone, Someone, joka nousi listakakkoseksi. Vuonna 1966 Poole siirtyi vähemmän menestyksekkäälle soolouralleen The Tremeloesin jatkaessa toimintaansa kvartettina. Howard jätti yhtyeen samana samana vuonna ja hänen paikkansa otti Len "Chip" Hawkes.  Deccalle The Tremeloes levytti näkemyksensä Paul Simonin kappaleesta Blessed. Se ei noussut listoille, mutta saavutti radiosoittoa. Seuraavaksi The Tremeloesin levy-yhtiöksi vaihtui CBS Records. Mike Smithin tuottamana The Tremeloes levytti ensiksi Beatlesin Good Day Sunshinen. Hittien makuun yhtye pääsi jälleen vuonna 1967. Cat Stevensin Here Comes My Baby-versiointia seurasivat italialaista alkuperää olleet Suddenly You Love Me I'm Gonna Try ja Little Lady. Näkemys Four Seasonsin Silence is Goldenista nousi britten singlelistan kärkeen ja kyseinen kappale sekä Here Comes My Baby olivat myös Yhdysvalloissa top 20- menestyksiä Epic Recordsin julkaisemina.Kaikki yhtyeen jäsenet esiintyivät solisteina Mundenin ja Hawkensin laulaessa eniten leadia. The Tremeloes esiintyi usein BBC:n ohjelmassa Top of the Pops. Yhtye oli suositumpi nuoremman yleisön ja myös vanhempien kuin rockdiggareiden keskuudessa. Albumiraidoiksi The Tremeloes levytti silti myös selkeästi raskaampaa tuotantoa, kuten yhteissävellyksen Try Me ja instrumentaalin Instant Whip. Suosituimpiin hitteihin lukeutui myös vuonna 1967 brittilistan neljänneksi noussut Even the Bad Times Are Good. Samana vuonna ilmestyi The Tremeloesin esikoispitkäsoitto Here Come The Tremeloes. Kunnianhimoinen ja omaa tuotantoa edustanut single Call Me Number One oli parhaimmillaan brittilistan kakkosena vuonna 1969. Ilman Poolea The Tremeloes saavutti Britanniassa yhdeksän top 20:een noussutta singleä. Westwood ja Blakley olivat molemmat soolokitaristeja ja vastasivat The Tremeloesin levytyksillä myös sitarista, banjosta, pedal steel-kitarasta ja koskettimista. Hawkes soitti basson lisäksi rumpuja. Kappaletta Yellow River tarjottiin myös The Tremeloesille. Dave Mundenin kappaleesta vokalisoima näkemys hyllytettiin, mutta Christien vuonna 1970 ilmestyneellä hittiversiolla taustamuusikkoina kuullaan silti The Tremeloesia. Kaksikko Blakley/Hawkes vastasi suurimmasta osasta The Tremeloesin originaalituotannosta. Myös West ja Munden sävelsivät kappaleita yhtyeen ohjelmistoon. The Tremeloesin omia kappaleita julkaistiin aluksi albumiraitoina ja singlejen b-puolilla, mutta myöhemmin myös singlejen paraatipuolina. Blakleyn ja Hawkesin kirjoittama Me and My Life nousi brittilistalla neljänneksi vuonna 1970. Muutamaa viikkoa myöhemmin julkaistiin laadukas albumi Master, joka ei kuitenkaan menestynyt. Erityisesti Saksassa yhtye saavutti hittejä vielä myöhemminkin 70-luvulla ja kyseisistä kappaleista suurin menestys oli sijan 16. saavuttanut Ride On. Vuodesta 1972 lähtien Tremeloesin kokoonpano on vaihdellut runsaasti Mundenin säilyessä ainoana pysyvänä jäsenenä. Vuonna 1974 ilmestyi albumi Shiner ja seuraavana vuonna pitkäsoitto Don't Let the Music Die, josta jälkimmäisellä Munden oli ainoa originaalijäsen. Hawkes työsti kaksi sooloalbumia RCA Recordsille. Vuonna 1983 originaali kvartetti teki paluun. Blakley menehtyi syöpään kesäkuussa 1996. Munden ja West jatkoivat kokoonpanolla, jonka täydensivät basisti Dave Fryer ja kosketinsoittaja Joe Gillingham. Vuonna 2005 Fryerin paikan otti The Sweetissä vokalisoinut ja bassotellut Jeff Brown. Fryer on sittemmin asunut Saksassa jatkaen musiikin kirjoittamista ja ajoittaisia esiintymisiä. Syyskuussa 2006 Brian Poole, Chip Hawkes ja The Tremeloes tekivät Britanniassa 40-vuotisjuhlakiertueen. Munden ja West ovat jatkaneet yhtyeen kanssa kokoonpanoilla, joiden muut muusikot ovat aikaisemmin vaikuttaneet muissa 60 - ja 70-lukujen yhtyeissä. West jättäytyi pois vuonna 2012. Hawkes on ollut aktiivinen oman Class of '64-yhtyeensä kanssa. Sen muita tunnettuja muusikoita ovat The Kinksissä vaikuttanut Mick Avory ja The Holliesiin kuulunut Eric Haydock. Yhtye konsertoi ympäri maailmaa ja levytti albumin, joka koostui vanhojen hittien uusioversioista sekä uudesta singlestä She's Not My Child. Vuonna 2019 keikkailleessa The Tremeloesin lineupissa vanhempaa kokoonpanoa edustivat Westwood, Clarke ja Hawkes. Originaalirumpali Dave Munden menehtyi lokakuun puolivälissä 2020 76 vuoden ikäisenä. Vuoden 2021 aikana Chip Hawkes, Rick Westwood, Mick Clarke, Jodie Hawkes ja Richard Marsh esiintyivät edelleen Britanniassa The Tremeloesin nimellä Britanniassa nostalgiakiertueilla. Vuonna 2022 Jodien veljestä Chesney Hawkesista tuli yhtyeen solisti sarjassa konsertteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti