Keravalainen Teddy & The Tigers oli Suomen kaikkien aikojen suosituin rockabillyn edustaja ja samalla ensimmäinen Poko Rekordsille levyttänyt yhtye. Se aloitti toimintansa vuonna 1974 nimellä Fancy Dan. Helmikuussa 1977 yhtyeen nimeksi vaihtui American Graffiti, eli suomenkieliseltä nimelään Svengijengi '62 -elokuvasta hieman muunnellussa muodossa napattu Teddy & The Tigers. Yhtyeen kokoonpanon muodostivat juuri edesmennyt kitaristi/solisti Alpo "Aikka" Hakala, basisti Ari-Pekka "AP" Niemi ja rumpali Paavo "Pale" Martikainen. Fancy Danin koulukeikalla Keravalla nähneestä Kari Heimosesta tuli yhtyeen manageri. Teddy & The Tigers työsti Keravan yhteiskoululla demonauhan, joka ei kuitenkaan vielä vakuuttanut levy-yhtiöitä. Tamperelaisen levykauppayrittäjän Kari "Epe" Heleniuksen suunnitelmissa oli oma levy-yhtiö ja Heimonen tarjosi Teddy & The Tigersia hänelle. Heimonen kiinnitti yhtyeen uudelle yhtiölleen sen musiikkia kuulematta ja Teddy& The Tigersista muodostui ensimmäinen Poko Rekordsille levyttänyt yhtye. Ensisingle oli lokakuussa 1977 Lahden Microvoxissa nauhoitettu versio Cliff Richard & The Shadowsin Dancing Shoesista. Muut singlelle päätyneet kappaleet olivat yhtyeen omaa sävellystuotantoa edustanut Balls ja Buddy Hollyn harvinaisempaan tuotantoon lukeutunut Rock Around with Ollie Vee. Joulukuussa 1977 ilmestyneen nelivitosen paras listasijoitus oli kuudentenatoista ja DJ-listalla aina kolmantena. Teddy & The Tigersin esikoisalbumi oli 11. toukokuuta 1978 ilmestynyt Bobbin'. Vaikka Tigersin albumin koodi oli PÄLP 1, Eppu Normaalin koodilla PÄLP 2 julkaistu debyyttialbumi Aknepop oli julkaistu kolmea päivää aikaisemmin. 23500 kappaletta, eli varsin lähelle kultalevyyn oikeuttavaa 25 000 kappaletta myynyt Bobbin' pysytteli listalla 28 viikon ajan ja sen paras listasijoitus oli neljäntenä. Pekka Nurmikallion tuottaman albumin nauhoituksia tehtiin lokakuun 1977 lisäksi tammi- ja huhtikuussa seuraavana vuonna. Bobbin':in kansiteksteistä vastannut Jussi Raittinen oli todentanut Teddy & The Tigersin keikan Dr. Feelgoodin lämmittelijänä vuonna 1977 ja vakuuttunut kuulemastaan. Kesän 1978 aikana Teddy&The Tigers ohitti Hurriganesin suosion keikkabändinä. Elokuussa 1978 ilmestyi Teddy & The Tigersin toinen single Blue Moon of Kentucky/Tear It Up, jonka ykköspuoli oli Elvis Presleyn ja flipside Johnny Burnetten originaalituotantoa. Pale Martikainen piti jälkimmäistä parhaana yhtyeensä levytyksistä. Teddy & The Tigers esiintyi Mäntsälän lavalla syksyllä 1978 kuvatussa Jenkki-purukumin tv-mainoksessa. Kyseinen Jenkki Rock on yhtyeen ainoa suomenkielistä tuotantoa edustava kappale. Teddy & The Tigersin kakkosalbumi, marraskuussa 1978 ilmestynyt Burn It Up saavutti yhtyeen pitkäsoitoista ainoana kultalevyn alkuvuodesta 1979. Albumia myytiin Sen paras listasijoitus oli kakkosena. Nauhoitukset tapahtuivat jälleen Microvoxilla, ja vaikka ne oli aloitettu jo ennen yhtyeen esikoisalbumin ilmestymistä, suurin osa albumista taltioitiin syksyn 1978 aikana. Burn It Upin tuotannosta vastasivat Heimonen ja Richard Stanley, joista jälkimmäisen käsialaa olivat lisäksi yhtyeen omaa tuotantoa edustavien kappaleiden tekstit. Yksi biiseistä oli Hillel Tokazierin sävellys. Vuoden 1978 lopussa yhtye äänitti neljästä harvinaisesta Buddy Holly -coverista koostuvan ep:n Tribute to Buddy Holly, joka julkaistiin Hollyn kuoleman 20-vuotispäivänä kolmas helmikuuta 1979. Mainittua ep:tä on pidetty jopa kaikista Teddy & The Tigersin levytyksistä laadukkaimpana. Samaisen vuoden alussa yhtye siirtyi Tukholmaan nauhoittamaan materiaalia jopa kahta albumia varten. Kokonaan saatiin silti valmiiksi ainoastaan yksi pitkäsoitto, varhaisempaa levytystuotantoa revittelevämpää tyyliä edustanut Rock-A-Billy Rebel. Se ei enää menestynyt edeltäjiensä veroisesti, mutta myi 17 000 kappaletta parhaan listasijoituksen ollessa kolmantena. Mainitun albumin nauhoituksista ylijääneet kappaleet ilmestyivät vuoden 1979 aikana valikoidun iäkkäämmän ja aikaisemmin julkaistun tuotannon kera K-Telin julkaisemalla ja pelkästään coverbiiseistä koostuneella kokoelma-albumilla Tiger Tracks. Heimonen jätti yhtyeen manageroinnin terveydellisistä syistä elokuussa 1979. Pelkällä Tigers-nimellä yhtye äänitti siltä erää viimeisen albuminsa, vuoden 1980 huhtikuussa ilmestyneen pitkäsoiton White Hot Rock, joka oli jo tyylillisesti lähempänä esimerkiksi Dave Edmundsia sekä yleisesti rhythm and bluesia ja näin ollen samalla Hakalan tuossa vaiheessa tulevan Bad Sign -yhtyeen musiikillista ilmaisua. Albumista ei muodostunut menestystä ja Tigers lopettikin toimintansa loppusyksystä 1980. Vuosina 1990-1992 Aikka Hakala esiintyi kokoonpanolla Teddy & The New Tigers ja ohjelmistossa oli Teddy & The Tigersin tuotannon lisäksi muita rockabilly-klassikoita. Teddy & The Tigersin kokoelma-albumeihin lukeutuvat vuonna 1993 ilmestynyt 20 Greatest Hits ja vuonna 2005 julkaistu tupla Golden Years. Vuonna 2008 ilmestyi uutta ja vanhaa materiaalia sisältänyt dvd + cd Dancing Shoes, jonka cd sisälsi Martikaisen arkistoista yllättäen löytyneen ja huhtikuun puolivälissä 1978 taltioidun keikkanauhan. Varsinainen uutta tuotantoa sisältänyt Teddy & The Tigersin albumi oli vuonna 2012 ilmestynyt Master Cuts. Tuossa vaiheessa yhtyeen kokoonpanoa oli täydentänyt kitaristi Ykä Putkinen. Samaisena vuonna ilmestyi Janne Salmen käsialaa oleva elämäkertakirja Tigers Story:Teddy & The Tigersin tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti