Geordie:Don't Be Fooled by the Name
Vuonna 1974 Lansdowne studioilla ja Pyen studioilla Lontoossa nauhoitettu Don't Be Fooled by the Name on brittiläisen glamrockiksi luokiteltavissa olevan Geordie-yhtyeen toinen pitkäsoitto. Ensisijaisesti mainittu yhtye muistetaan solististaan Brian Johnsonista ajalta ennen miehen pestiä Ac/Dc:n vokalistina Bon Scottin kuoleman jälkeen. Johnsonin lisäksi albumin kappaleet olivat suurimmalta osin Geordien kitaristin Vic Malcolmin käsialaa. Don't Be Fooled by the Name käynnistyy näkemyksillä traditionaaleista kappaleista Goin' Down sekä The Animalsin kymmenen vuotta aikaisemmin popularisoimasta House of the Rising Sunista. Omaa tuotantoa edustaviin kappaleisiin siirrytään Malcolmin käsialaa olevan ja suhteellisen innostavaa kitarasooloilua tarjoavan So Whatin myötä. Johnsonilta kuullaan varsin puhtaita laulusuorituksia koko albumin ajan myöhempien aikojen Ac/Dc:ihin verrattuna. Mercenary Man käy yli kuusiminuuttisessa kestossaan Don't Be Fooled by the Namen teoksesta. Myös lyriikoidensa sosiopoliittisessa kommentoinnissa kyseessä on Geordien repertuaarissa harvinaislaatuinen kappale, jota seuraa pitkäsoiton toinen pitkä raita, vaihteeksi nopeatempoisempaa rokkausta esittelevä Ten Feet Tall, jolla Geordie tekee tyylitajuisesti kunniaa varhaisen hardrockin keskeisille brittiläisille edustajille. Johnsonin ja Malcolmin yhteistyötä edustavalla Got to Knowlla on tarjottavanaan tarttuva riffi. Little Boy on varsin vakuuttava ja hyvän melodian omaava balladikappale, joka sijoittuu lähes Don't Be Fooled by the Namen terävimpään kärkeen. Pitkäsoiton päätöskappale Look at Me sisältää vaikutteita progressiivisesta rockista. Don't Be Fooled by the Namesta 90-luvulla julkaistu uusintapainos sisältää neljä bonusraitaa; eli kappaleet Treat Her Like a Lady, Rocking with the Boys Tonight, Francis Was a Rocker sekä Red Eyed Lady. Vuonna 2008 ilmestyneen remasteroidun version bonuskappaleina olivat Brian Johnsonin soolosingleltä alun perin löytyneet biisit I Can't Forget You Now ja I Can't Give You Up. Don't Be Fooled by the Namen laadukkaimmat hetket ovat vakuuttavia, mutta kokonaisuutena albumi ei kenties rokkaa yhtä vapautuneesti kuin edeltäjänsä, vuonna 1973 ilmestynyt Geordien esikoisalbumi Hope You Like It.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti