Lauantain pitkä:Suosittu yhdysvaltalaisduo

Seals and Crofts oli 17. lokakuuta 1941 syntyneestä James Eugene "Jim" Sealsistä ja 14. elokuuta 1940 syntyneestä Darrell George "Dash" Croftsista muodostunut soft rockia edustanut duo, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1972 Billboardin Hot 100-listalla kuudenneksi nousseesta singlestään Summer Breeze. Kaksikon muista suurista hiteistä mainittakoon vuonna 1973 ilmestynyt Diamond Girl ja kolme vuotta myöhemmin julkaistu Get Closer. Vaikka duo lopetti toimintansa vuonna 1980, se on tehnyt reunionit vuosina 1991-1992 sekä vuonna 2004. Tuolloin yhtye julkaisi viimeisimmän albuminsa Traces. Seals ja Crofts ovat kumpikin kotoisin Teksasista; Seals Sidneystä ja Crofts Ciscosta. Ensiksi he tapasivat Croftsin ollessa rumpalina paikallisessa yhtyeessä. Myöhemmin Seals liittyi yhtyeeseen Dean Beard and The Crew Cats, jossa hän vaikutti kitaristina. Myöhemmin Crofts liittyi samaiseen yhtyeeseen. Beardin kanssa kaksikko muutti Los Angelesiin ja liittyi yhtyeeseen The Champs, joka oli vuonna 1958 saavuttanut ykköshitin kappaleellaan Tequila. Vuoden 1959 aikana Seals ehti soittaa myös Eddie Cochranin kiertuebändissä. Brenda Lee levytti vuonna 1961 Sealsin sävellyksen It's Never Too Late. Se julkaistiin Leen Billboardin listalla kuudenneksi nousseen singlen You Can Depend on Me b-puolella. It's Never Too Late nousi Cash Boxilla sijalle 100. ja oli Billboardilla yhtä sijaa alempana. Britanniassa It's Never Too Late julkaistiin singlen a-puolena, mutta se ei noussut top 50-listalle. Vuonna 1963 Seals, Crofts, Glen Campbell ja Jerry Cole jättivät The Champsin ja muodostivat Kaliforniassa, Nuys:ssa konsertoineen yhtyeen Glen Campbell and the GCs. Muutaman toimintavuoden jälkeen yhtyeen jäsenten tiet erkanivat. Crofts palasi Teksasiin Sealsin liittyessä yhtyeeseen The Dawnbreakers. Crofts palasi lopulta Kaliforniaan ja liittyi myös The Dawnbreakersin jäseneksi. Yhtyeen lopetettua toimintansa kaksikko päätti jatkaa toimintaansa duona Sealsin vastatessa kitarasta, saksofonista ja viulusta ja Croftsin kitarasta ja mandoliinista. Vuonna 1969 kaksikko solmi levytyssopimuksen Talent Associatesin kanssa. Kahdesta julkaistusta albumista ainoastaan jälkimmäinen nousi Billboardin 200 -listalle tavoittaen sijan 122. lokakuussa 1970. Uusi levytyssopimus solmittiin Warner Brosin kanssa seuraavan vuoden elokuussa. Ensimmäinen uudelle yhtiölle levytetty albumi ei saavuttanut listamerkintää, mutta vuonna 1972 ilmestynyt Summer Breeze nousi jopa seitsemänneksi ja saavutti kultalevyn ilmestymisvuotensa joulukuussa. Vuonna 1973 ilmestyneestä albumista Diamond Girl muodostui Seals and Croftsin suosion huipentuma. Mainittu pitkäsoitto saavutti niin ikään kultalevyn ja sen singleformaatissa ilmestynyt nimikappale nousi kuudenneksi. Toinen single We May Never Pass This Way (Again) saavutti sijan 21. Vuonna 1974 ilmestyneeltä albumilta Unborn Child ei poimittu top 40:ään noussutta hittiä, mutta myös kyseinen pitkäsoitto myi kultalevyksi. Kuudes huhtikuuta 1974 Seals and Crofts esiintyi Kaliforniassa, Ontariossa California Jam-festivaalilla esimerkiksi Deep Purplen, Black Sabbathin, The Eaglesin ja Black Oak Arkansasin kanssa. ABC Television esitti konserttia Yhdysvalloissa. Konserttiin saapui 200 000 kuulijaa ja se esitteli Seals and Croftsin laajemmalle yleisölle. Vuonna 1975 ilmestynyt I'll Play for You myi sekin kultalevyksi ja albumin nimikappale saavutti singlelistalla sijan 18. Myöhemmin samana vuonna ilmestynyt Greatest Hits -kokoelma myi moninkertaisesti platinaa ollen duon suurin menestyslevy. Vuonna 1976 ilmestyneen albumin Get Closer nimikappale nousi singlelistalla kuudenneksi mainitun vuoden heinäkuussa. R&B-lauluyhtye Honey Conen Carolyn Willis lauloi mainitun kappaleen bridgessä ja hän oli myös mukana duon vuoden 1976 kiertueella, jolta taltioitiin livelevy Sudan Village. Kaksikko työsti myös kappaleita elokuviin One on One (1977) ja Foolin' Around (1980). Kappale First Years oli tv-sarja The Paper Chasen ensimmäisen, vuosina 1978-1979 pyörineen tuotantokauden tunnusmelodia. Vuonna 1978 ilmestynyt albumi Takin' It Easy sisälsi muun muassa discovaikutteisen ja sijalle 18. yltäneen singlen You're the Love, mutta itse albumi ei yltänyt enää kultalevylukemiin. Vuonna 1980 ilmestynyt The Longest Road oli Seals and Croftsin viimeinen Warner Brosille työstämä albumi ja sen jälkeen duo pudotettiin mainitulta levy-yhtiöltä. Crofts asui Meksikossa, Australiassa ja Nashvillessä levyttäen viimeksi mainitussa paikallistasolla menestyneitä countrysinglejä. Nykyisin hän asuu Teksasissa. Sealls muutti Costa Ricaan asuen kahvifarmilla. Lisäksi hän on asunut Nashvillessä ja Etelä-Floridassa. Vuoteen 1991 ajoittui Sealsin ja Croftsin virallinen reunion konserttikiertueen merkeissä, mutta duo hajosi jälleen vuotta myöhemmin. Vuonna 1998 ilmestynyt Croftsin sooloalbumi Today sisälsi uudelleen levytettyjä versioita Seals and Croftsin tuotannosta. Vuoteen 2004 ajoittui uusi reunion, jonka tiimoilta syntyi myös uusi albumi Traces. 2000-luvun alusta vuoteen 2008 saakka Seals konsertoi veljensä Danin kanssa nimellä Seals & Seals. Ohjelmistossa oli Seals and Croftsin hittien lisäksi toisen ja kokoonpanossaan Danin sisältämän duon, eli England Dan & John Ford Coleyn menestyskappaleita, hittejä Danin soolouralta sekä veljesten kirjoittamia originaalikappaleita. Joulukuussa 2010 duon tyttäret Juliet Seals ja Amelia Crofts perustivat Genevieve Dozierin kanssa trion The Hummingbirds, jonka nimikkoep ilmestyi syyskuussa 2012. Vuonna 2018 Jimin serkku Brady Seals ja Dashin tytär Lua Crofts aloittivat keikkailun nimellä Seals and Crofts 2 ohjelmiston koostuessa Seals and Croftsin kappaleiden ohella myös uudesta tuotannosta.