Sunnuntain extra:Grateful Deadin repertuaarin tunnetuimpiin lukeutuva kappale

Sugar Magnolia on Bob Weirin ja Robert Hunterin käsialaa oleva Grateful Deadin kappale, joka julkaistiin alun perin yhtyeen viidennellä ja vuonna 1970 ilmestyneellä studioalbumilla American Beauty. Kyseessä on eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista esimerkiksi Truckin':in, Casey Jonesin, Uncle John's Bandin ja Touch of Greyn tavoin. Sugar Magnolia sai debyyyttiesityksensä keikalla San Franciscon Fillmore Westissä seitsemäs kesäkuuta 1970. Keikkakontekstissa kappale jakautui usein Sugar Magnolia-osuuteen ja Sunshine Daydream-nimiseen jäännöslopukkeeseen. Niiden välinen aika saattoi olla muutama isku, setti tai jopa muutama konsertti. Eräässä ikimuistoisessa tilanteessa Grateful Deadin pitkäaikaisen ystävän Bill Grahamin kuolinviikolla coda-osuus jäi pois koko viikon ajaksi. Sugar Magnolian lyhennetty singleversio livetriplalta Europe '72 oli Grateful Deadin kolmas Billboardin Top 100-listalle yltänyt kappale. Se saavutti sijan 91. vuonna 1973. Deadbase X:n mukaan Sugar Magnolia oli Grateful Deadin konserttien kaikkien aikojen toiseksi useimmin soitettu kappale 596 esityskerrallaan. Sen edelle ylsi ainoastaan Me and My Uncle. Sugar Magnolian tekstin kohtaan She don't come and I won't follow on  tuonut inspiraatiota folkkappale Sourwood Mountain, jonka tekstin osa kuuluu She don't come and I won't call'er. Useiden kasvien lisäksi kappaleessa viitataan Willys Jeeppiin kohdassa Jump Like a Willys in Four Wheel Drive. Vuonna 1972 ilmestynyt puolivirallinen Grateful Dead-elokuva Sunshine Daydream on ottanut nimensä Sugar Magnolian jäännöslopukkeesta ja St. Louisin alueella suosituista Sunshine Daydream-kaupoista. Aikaisemmin julkaisematon versio Sugar Magnoliasta näki päivänvalon Duane Allmanin boxilla. Hän esiintyi ajoittain Grateful Deadin kanssa ja mainitussa versiossa Duane ja Jerry Garcia esittävät unohtumattomia lickejä.