Ten Years After:Recorded Live
Kesäkuussa 1973 Britanniassa Crysalis Recordsin ja Yhdysvalloissa Columbia Recordsin julkaisemana ilmestynyt Recorded Live on brittiläisen bluesrockyhtyeen Ten Years Afterin toinen konserttitaltiointi ja samalla yhtyeen tuotannon ensimmäinen livetupla. Se nauhoitettiin neljän illan aikana Amsterdamissa, Rotterdamissa, Frankfurtissa ja Pariisissa Rolling Stones Mobile-studiolla. 16-raitaisella tehdyt nauhoitukset miksattiin Lontoon Olympic-studioilla. Recorded Live on mielenkiintoinen konserttitaltiointi, joka osaltaan osoittaa Ten Years Afterin kasvun suuren luokan yhtyeeksi edelliseen livetaltiointiin, vuonna 1968 ilmestyneeseen albumiin Undead verrattuna. Pääpaino Recorded Livella on tuoreemmassa kappalemateriaalissa, vaikka mukana on myös vanhempia sotaratsuja, kuten cover Sonny Boy Williamsonin alun perin tunnetuksi tekemästä bluesklassikosta Good Morning Little Schoolgirl, Willie Dixonin lähes yhtä tunnetusta Help Mestä sekä itseoikeutettu I'm Going Home, joka Recorded Livellä kuullaan melko identtisenä näkemyksenä Woodstockissa soitetun version kanssa. Ten Years Afterin 70-luvun alun tuotantoa Recorded Livella edustavat One of These Days ja You Give Me Loving käynnistävät tuplakon tehokkaasti. Recorded Liven pidemmistä kappaleista onnistunein lienee silti kahteen osaan jaettu näkemys Al Kooperin käsialaa olevasta I Can't Keep from Crying Sometimesista. Vuonna 2014 Recorded Livesta julkaistiin seitsemän ennenjulkaisematonta bonusraitaa sisältävä cd-versio. Niiden joukossa on muun muassa kaksi yli 15-minuuttista jamia sekä lähes 12-minuuttia kestävä näkemys kappaleesta Standing at the Station. Ten Years After lukeutuu brittiläisen bluesrockin keskeisimpiin edustajiin ja Recorded Live on eräs tyylisuuntansa tiukimmista ja vakuuttavimmista konserttitaltioinneista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti