Lauantain pitkä:Brittiläinen 60-luvun lopun upea popin ja soulin edustaja

Love Affair oli Lontoosta käsin vaikuttanut, soulia, poppia ja rhythm and bluesia esittänyt yhtye, joka saavutti kotimaassaan useita top tenin saavuttaneita singlehittejä. Niistä Everlasting Love nousi aina listakärkeen. Love Affairin debyyttisingle oli Mick Jaggerin ja Keith Richardin kirjoittama She Smiled Sweetly. Decca Recordsin vuonna 1967 julkaisema single ei menestynyt, mutta seuraavan vuoden alussa julkaistu Everlasting Love oli sitä vastoin listaykkönen. Tässä vaiheessa yhtyeen levy-yhtiöksi oli vaihtunut CBS Records. Everlasting Loven oli ensiksi levyttänyt Robert Knight, jonka versio oli noussut Billboardin listalla sijalle 13. edellisen vuoden syksynä. Kappaletta oli tarjottu Marmalade-yhtyeen levytettäväksi, mutta mainittu bändi oli torjunut tarjouksen. Love Affairin listaykkössinglen b-puolella oli näkemys kappaleesta Gone Are the Songs of Yesterday, joka oli Phillip Goodhand-Taitin käsialaa. Menestyksen innoittamana hän solmi sopimuksen Love Affairin managereiden John Cockellin ja Sid Baconin kanssa ja kirjoitti Love Affairille lisää kappaleita.  solistin Steve Ellisin laulusoundi muistutti The Small Facesin solistia Steve Marriottia ja tuotanto Motownin soulia. Pian ilmeni, että levyllä soittivat studiomuusikot. Everlasting Lovesta oli tosin äänitetty Muff Winwoodin tuottama versio, jossa yhtyeen jäsenet musisoivat itsenäisesti. Se korvattiin kuitenkin versiolla, jolla tuotannosta vastasi Mike Smith  ja lisäksi levyllä kuultiin jousia ja huiluja. Taustalaulajattarina olleet Kiki Dee, Madeline Bell, Lesley Duncan ja Kay Garner tulivat myöhemmin tunnetuiksi omin vokalistillisin ansioin.

Love Affair sai plakkariinsa vielä neljä top 20:een noussutta singleä; vuonna 1968 ilmestyivät Rainbow Valley ja A Day without Love ja seuraavana vuonna One Road sekä Bringing on Back the Good Times. Vuoden 1968 lopussa ilmestyi yhtyeen pitkäsoitto The Everlasting Love Affair. Yhtye kyllästyi kokemaansa teini-idolistatukseen. Love Affairin singlejen a-puolet sisälsivät runsasta orkestraatiota, mutta raaempaa musiikillista ilmaisua edustaneet b-puolet olivat yhtyeen itsensä kirjoittamia ja se vastasi niillä myös kaikesta musisoinnista. Vuoden 1969 lopussa Love Affair julkaisi aikaisemmasta tyylistään voimakkaasti eronneen singlen Baby I Know. Julkaisuajankohtanaan suurten nimien loppuvuodesta ilmestyneiden singlejulkaisujen kanssa kilpailemaan joutunut kappale ei noussut listoille lainkaan. Samaisen vuoden joulukuussa Ellis siirtyikin soolouralleen. Ellisin mukaan yhtye oli saavuttanut suurta suosiota ainoastaan Britanniassa, ja jos menestystä olisi saavutettu myös Yhdysvalloissa, hän ei olisi jättänyt yhtyettä. Muu bändi jatkoi  toimintaansa nimellä L A ja kiinnitti uudeksi solistikseen August Eadonin, mutta uusia listamenestyksiä ei enää siunaantunut. Love Affair on silloin tällöin tehnyt reunioneja ja toiminut myös käyttäen nimeä Steve Elli's Love Affair. Love Affairin suurin hitti Everlasting Love oli mukana elokuvassa Bridget Jones:Edge of a Reason. Elokuvan soundtrackille pääsi sitä vastoin Jami Cullumin kappaleesta levyttämä coverversio, joka kuultiin itse  elokuvassa lopputekstien aikana.