Snafu oli vuosien 1972 ja 1975 välillä toiminut, rhythm and bluesia ja rockia edustanut yhtye, jonka tunnetuimmat jäsenet olivat solisti Bobby Harrison ja slidekitaristi Micky Moody. Vuonna 1981 yhtye soitti yhden reunion-konsertin nimellä The Dirty Gaze. 28. elokuuta 1975 Snafu oli mukana BBC Radio 1:n Peel Sessionsissa. Mainitussa ohjelmassa yhtyeen Tony Wilsonin tuottama setti koostui kappaleista Bloodhound, Every Little Bit Hurts, Hard to Handle ja Lock and Key. Snafun nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi vuonna 1973 julkaisijanaan lyhytikäinen WWA, jonka oli samaisena vuonna perustanut Black Sabbathin managerina toiminut Patrick Meehan. Snafun debyyttipitkäsoiton tuotttajana ja ääni-insinöörinä vaikutti Vic Smith. Albumin kappaleista Capitol oli edellisenä vuonna julkaissut promootiotarkoituksessa biisin Drowning in the Sea of Love. Vuonna 1974 Vertigo julkaisi albumilta Alankomaissa singlen Goodbye USA. Sen b-puolelta löytyi pitkäsoitolla julkaisematon biisi Dixie Queen, joka oli Peter Solleyn käsialaa. Snafun esikoisalbumin kansitaiteesta vastasi Roger Dean. Snafun toinen pitkäsoitto Situation Normal ilmestyi vuonna 1974. Peter Solleyn viulu dominoi jossakin määrin albumin instrumentaatiota ja tätä voi pitää harvinaisena tyylillisesti ensisijaisesti rhythm and bluesista ammentaneelle yhtyeelle. Micky Moodyn erottuva slidekitarointi pääsi joka tapauksessa esiin coverissa Lock and Keystä. Capitol julkaisi Snafun kolmannen albumin All Funked Up. Mainitun pitkäsoiton työstämiseen osallistui aikaisemmin yhtyeissä The Warriors, Flaming Youth ja Jackson Heights vaikuttanut kosketinsoittaja Brian Chatton. AllMusic ja Hi-Fi News & Record Review laativat albumista myönteiset arviot ja niistä jälkimmäinen piti albumia Snafun tuohonastisen tuotannon laadukkaimpana. AllMusicin mukaan kyseessä oli merkittävä palanen 1970-luvun puolivälin brittirockia ja se ansaitsi tulla sekä julkaistavaksi sekä keräilijöiden että diggareiden löydettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti