The Chantels on The Teen Queensin ja The Bobbettesin jälkeen järjestyksessään kolmas afrikkalais-yhdysvaltalainen Yhdysvalloissa suosiota saavuttanut naisyhtye. Se perustettiin 1950-luvun alussa, jolloin yhtyeen jäsenet kävivät koulua Bronxissa. The Chantelsin originaalikokoonpanon muodostivat Arlene Smith (leadsolisti) (syntynyt viides lokakuuta 1941), Sonia Goring Wilson (syntymänimeltään Millicent Goring, syntynyt 1940), Renée Minus White ( syntynyt 1943), Jackie Landry Jackson (syntynyt 22. toukokuuta 1941 ja edesmennyt 23. joulukuuta 1997) ja Lois Harris ( syntynyt 1940). Yhtyeen nimi on johdos Jane Frances De Chantalista. Vuoteen 1957 mennessä The Chantels oli toiminut lauluyhtyeenä jo useiden vuosien ajan. Toisin kuin monet virkasisarensa, yhtyeeseen vaikuttivat ensisijaisesti klassinen musiikki ja latinalaiset rytmit. Leadvokalisti Arlene Smith oli saanut klassisen musiikin koulutusta ja esiintynyt Carnegie Hallissa 12 vuoden ikäisenä. Hän vastasi sekä lyriikoista että musiikista. The Chantelsin löytäjänä oli The Valentinesin solisti Richard Barrett. Kesään 1957 mennessä yhtye oli solminut levytyssopimuksen George Goldnerin omistaman End Recordsin kanssa. Arlene Smithin käsialaa oleva yhtyeen esikoissingle He's Gone saavutti elokuussa 1957 poplistalla sijan 71. Joulukuussa 1957 ilmestynyt Maybe oli The Chantelsin suurin hitti, joka saavutti Billboardin listalla viidennentoista sijan ja oli R&B-listalla parhaimmillaan jopa toisena tammikuussa 1958. Maybe saavutti kultalevyn miljoonan kappaleen myynnillään. The Chantelsin seuraavat singlet eivät saavuttaneet vastaavanlaista menestystä, mutta End Records julkaisi yhtyeeltä albumin We Are The Chantels. Myöhemmin albumista julkaistiin uusi painos originaalista eroavalla kansikuvalla ja myös pitkäsoiton nimi oli lyhentynyt pelkäksi The Chantelsiksi. End Records lopetti yhteistyönsä The Chantelsin kanssa vuonna 1959 ja Arlene Smith siirtyi soolouralleen ja Harris opiskelun pariin. Mainittuna vuonna The Chantelsin levyjä julkaisi Endin alamerkki Gone. Vuonna 1960 Annette Smith, joka ei ollut sukua Arlenelle, otti tämän paikan The Chantelsissa. Yhtyeen kvartettikokoonpano siirtyi Carlton Recordsille ja mainittu levy-yhtiö julkaisi The Chantelsin toisen suuren hitin Look in My Eyes, joka oli poplistalla parhaimmillaan sijalla 14. ja nousi R&B-listalla kuudenneksi. Carltonin julkaisemista The Chantelsin singleistä Well I Told You oli vastaus Ray Charlesin Hit the Road Jackille ja mainittu kappale saavutti poplistalla sijan 29. Vuonna 1962 Carlton julkaisi The Chantelsilta albumin The Chantels on Tour. Otsikostaan huolimatta kyseessä ei ollut livelevy ja sen kymmenestä kappaleesta ainoastaan seitsemän edusti yhtyeen originaalituotantoa. Lisäksi mukana oli nimittäin yksi biisi Gus Backusilta, Chris Montezilta sekä Little Anthony and the Imperialsilta. End Records halusi osaltaan hyötyä Look in My Eyes -kappaleen saavuttamasta menestyksestä ja niinpä se julkaisi The Chantelsin varhaisemmasta tuotannosta koostuvan kokoelma-albumin There's Our Song Again. The Chantelsin levy-yhtiö vaihtui vielä muutamaan kertaan. Vaikka yhtyeen lineupissa tapahtui 1960-luvun aikana muutoksia, vakiojäseninä säilyivät Jackie Landry, Sonia Goring ja Renee Minus. Mainittu The Chantelsin lineup levytti Arlene Smithin kanssa RCA:lle vuoden 1970 aikana yhden singlen. 1970-luvun aikana Arlene Smith johti toista Chantels-nimistä yhtyettä, jonka lineupiin kuuluivat lisäksi discodiiva Carol Douglas sekä aikaisemmin Gemissä vokalisoinut Louise Bethune, joka tuli vaikuttamaan myös The Crystalsin 70-luvulla konsertoineessa lineupissa. Smith jatkoi esiintymisiään soolona. 1990-luvun puolivälissä muut The Chantelsin originaalijäsenet tekivät reunionin lineupilla, jossa leadvokalistina vaikutti Noemi (Ami) Ortiz. PBS Speciaalissa Doo Wop 50 Arlene Smith teki reunionin muiden henkiin jääneiden The Chantelsin originaalijäsenten kanssa ja omisti yhtyeen suurimman hitin Maybe joulukuussa 1997 edesmenneelle Jackie Landrylle. Lauluyhtyeiden Hall of Fameen The Chantels pääsi vuonna 2002. Vuosina 2001 ja 2009 yhtye pääsi Rock and Roll Hall of Famen viimeiseen äänestykseen, mutta ääniä Hall of Fameen pääsylle ei kertynyt tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti