Maanantain mainio:Elton Johnin diskografian vuoden 1973 ensimäinen albumi

 Elton John:Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player

26. tammikuuta 1973 DJM Recordsin julkaisemana ilmestynyt Don't Shoot Me I'm Only The Piano Player on Elton Johnin kuudes studioalbumi. Samaisena vuonna hän ehti julkaista vielä toisenkin pitkäsoiton, yhdeksän kuukautta myöhemmin ilmestyneen tupla-albumin Goodbye Yellow Brick Road. Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player on Elton Johnin tuotannon toinen suoraan Billboardin listakärkeen ja ensimmäinen Britannissa ykkössijalle noussut albumi. Pitkäsoitolta poimittu ensimmäinen single Crocodile Rock nousi listakärkeen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Toinen single Daniel nousi ykköseksi Kanadassa ja oli Billboardilla kakkossijalla. Britanniassa mainittu single oli neljäntenä, eli yhtä sijaa Crocodile Rockia korkeammalla. Eltonin edellisen pitkäsoiton Honky Chateau tavoin myös Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player nauhoitettiin Ranskassa Chateau D' Herovillessa. Tuottaja Gus Dudgeon vastasi puhallinsovituksista kappaleissa Elderberry Wine, Midnight Creeper ja I'm Going to Be a Teenage Idol, joista viimeksi mainitun inspiraation lähteenä oli Eltonin ystävä, T. Rex- yhtyeen johtohahmo Marc Bolan. Puhallinsoittajat olivat samoja, kuin Honky Chateau -albumilla. Paul Buckmaster vastasi jousista kappaleissa Blues for Baby and Me ja Have Mercy on the Criminal. Kyseessä on yksi niistä kolmesta Eltonin albumista, joiden työstämiseen osallistui hänen itsensä lisäksi kitaristi Davey Johnstonesta, basisti Dee Murraysta ja rumpali Nigel Olssonista koostunut perusbändi ilman perkussionisti Ray Cooperia. Kaksi muuta albumia ovat Honky Chateau sekä vuonna 1984 ilmestynyt Breaking Hearts. Elton konsertoi Australiassa vuoden 1971 aikana ja inspiroitui Daddy Cool -yhtyeen hitistä Danny Who? siinä määrin, että kirjoitti lyyrikko Bernie Taupinin kanssa Crocodile Rockin. Elton Johnin mukaan Don't Shoot Me I'm Only the Piano Player oli hänen ensimmäinen albuminsa, jonka työstämisen aikaan hän oli tyytyväinen vokaaliesitystensä ja tyyliensä kokeilemiseen. Albumi nousi listakärkeen molemmin puolin Atlanttia. Kappaleesta Skyline Pigeon julkaistiin uudelleen nauhoitettu versio Daniel-singlen b-puolella. Midnight Creeper oli hatunnosto Rolling Stonesille ja High Flying Birdin tarkoituksena oli kuulostaa Van Morrisonilta. Vuonna 1995 Don't Shoot Mestä julkaistiin perusalbumin lisäksi neljä bonuskappaletta sisältänyt versio.