Alice Cooper:Alice Cooper Goes to Hell
25. kesäkuuta 1976 Warnerin julkaisemana ja Bob Ezrinin tuottamana ilmestynyt Alice Cooper Goes to Hell, joka lyhennetään usein muotoon Goes to Hell, on Alice Cooperin toinen soololevy. Kyseessä on konseptialbumi, joka jatkaa edellisenä vuonna ilmestyneellä Cooperin debyyttisooloalbumilla Welcome to My Nightmare alkanutta Stevenin tarinaa. Albumin kappaleet ovat Cooperin, tuottaja Ezrinin ja kitaristi Dick Wagnerin käsialaa. Welcome to My Nightmarelta singleksi poimittu Only Women Bleed oli osoittautunut menestyksekkääksi ja Goes to Hellillä Cooper jatkoi operointiaan rockballadien parissa. Albumin keskeisimmäksi kappaleeksi muodostuneen I Never Cryn teemana oli Cooperin alkoholiongelma. Noin vuoden sisällä artisti joutui vieroitushoitoon ja kyseinen seikka vaikutti kaikkeen artistin levyttämään tuotantoon vuonna 1983 ilmestyneeseen albumiin DaDa saakka. Cooper itse kutsui I Never Cryta alkoholistin tunnustukseksi. Vuoden 1976 kiertue peruuntui kokonaan Cooperin terveydellisistä syistä. Jotkin Go to Hell -albumin kappaleista päätyivät osaksi Cooperin myöhäisempien kiertueiden settilistaa. Ennen vuoden 1989 paluuhittiä Poison Go to Hellin nimikappale oli viimeinen Cooperin biisi, josta tuli keskeinen osa hänen livekeikkojensa ohjelmistoa ja mainittu kappale on ollut mukana suurella osalla hänen kiertueistaan. I Never Cryta esitettiin säännöllisesti 1970-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla, Guiltya Flush the Fashion ja Special Forces -kiertueilla ja ajoittain 2000-luvulla ja Wish You Were Herea Cooperin kahden seuraavan albuminsa tiimoilta tekemillään kiertueilla. Rolling Stonen Goes to Hellistä laatimassa arviossa albumin parhaaksi kappaleeksi kohotettiin Vaudeville-cover I'm Always Chasing Rainbows. Classic Rockin arvio oli nuivempi ja albumia pidettiin yhdistelmänä AOR-rockia, yliteatraalisia kappaleita, balladeita ja discoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti