Pauli Hanhiniemi:Paulin Kolmas nainen (Docendo)
Kolmas nainen Pauli Hanhiniemi vokalistinaan ja lyyrikkonaan on muodostunut erääksi keskeisimmistä suomenkielisen rockin edustajista. Hanhiniemen laajimmalta tähänastiselta elämäkertateokselta odottaa paljon ja melkoisesti sillä on myös tarjottavanaan. Yhtyeaikoja edeltäneistä kouluajoista erityisen kiehtovaksi osoittautuu taustoitus Paulin lähipiireineen työstämästä Aliipi -lehdestä, jonka tiimoilta hän haastatteli Pelle Miljoonaa, Martti Syrjää ja Tuomari Nurmiota. Pellen kokoonpanoista Pauli ehti todentaa keikalla jo ikilegendaarisen 1980-yhtyeen, mutta hänen haastattelunsa ajoittui Andy McCoyn ja Sami Yaffan aikaisen Pelle Miljoona Oy:n aikaan, eli vuoteen 1980. Samoihin aikoihin osuneista keikkakokemuksista keskeisiä olivat lisäksi esimerkiksi Maukka Perusjätkä ja koko kattaukseltaan varsin kovaksi osoittautunut Aulavarock. Kitaristi Sakari Pesolan, basisti Raimo Valkaman ja rumpali Pasi Kallioniemen luotsaamaan Rasa-yhtyeeseen Pauli pääsi ensiksi kosketinsoittajaksi. Originaalin solistin Jukka Mänty-Sorvarin (tullut sittemmin tutuksi taiteilijanimellään Frogley mm. yhtyeistä Skädäm, Yö, ja Dave Lindolm & Canpaza Gypsys) muutettua Kauhavalle Paulin pitkäaikaisesta ystävästä Timo Löyvästä tuli Rasan solisti. Yhtye työsti myös omakustannesinglen, jonka b-puolella Pauli suoritti ensiesiintymisensä leadvokalistina levyllä. Salolainen uutta aaltoa edustanut Vaavi-yhtye oli perunut esiintymisensä Ähtärissä, eikä Löyvä päässyt Rasan tuuraavalle keikalle. Niinpä mainittu keikka oli Paulin debyyttiesiintyminen yhtyeessä leadvokalistin tehtävissä. Aulavalla yhtye lämmitteli mm. kotimaisen hardrockin klassikkoa, kuusamolaista Zero Ninea. Uuteen yhtyenimeen Kolmas nainen Pauli päätyi Sakari Pesolan ja Timo Löyvän kitaristiroolien innoittamana. Jo vuoden 1983 loppupuolella bändi pääsi lämmittelemään erästä keskeisistä vaikuttajistaan, eli brittiläistä pubrockyhtyettä Dr. Feelgoodia, jonka solisti/huuliharpisti Lee Brilleauxin esiintyminen teki Pauliin suuren vaikutuksen. Vuoden 1984 Rockin SM-kilpailuissa Kolmas nainen päätyi tasapisteisiin Kouvolan pyörremyrskyn Peer Güntin kanssa, mutta raati piti Günttiä valmiimpana ja valitsi sen voittajaksi. SM-hopeansa jälkeen Kolmas nainen sai odottaa levytyssopimuksensa syntymistä vuoteen 1986, jolloin yhtyeen levy-yhtiöksi valikoitui EMI. Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi edustaa suoraa kitaravetoista rockia ja on lyriikoiltaan melko hilpeä. Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita-biisistä muodostui Kolmannen naisen debyyttihitti ja eräänlainen varhainen tunnuskappale. Musiikillisesti hienoisesti Jailhouse Rockia muistuttava Iso tyttö ja pikkutyttö, Etsikää Asseri ja jo edellisenä vuonna omakustannesinglenä ilmestynyt Vanhat äijät lukeutuvat niin ikään albumin ydintuotantoon. Vuonna 1987 Kolmas nainen teki yhteiskeikkoja mm. vuoden 1986 Rockin SM-kilpailuissa kolmanneksi sijoittuneen tamperelaisen tyttöyhtyeen Ilonan kanssa. Erityisesti basistinsa Leena Heikkilän olemus teki Pauliin vaikutuksen. Vuonna 1987 ilmestyneen Kolmannen naisen kakkosalbumin Paha minut iski voinee musiikillisesti todeta jatkaneen siitä, mihin yhtye esikoisalbumillaan jäi. Soitannollisesti edeltäjäänsä raskaammalle pitkäsoitolle sisältyy useita Hanhiniemen keskeisiä tekstejä, jotka ovat päässeet myös mukaan teokseen. Paulin ja Timo Löyvän Yhdysvaltoihin tekemä matka käsitellään teoksessa perinpohjaisesti. Paha minut iski-albumilta löytyvä kappale U.S.A. oli matkasuunnitelma ennen sen toteuttamista. Vuosi 1988 oli Kolmannelle naiselle uuden pitkäsoiton julkaisemisen osalta välivuosi. Singlenä ilmestyneestä Maanantai-biisistä muodostui pieni hitti ja samaisena vuonna alun perin vähäisehkölle huomiolle jäänyt kakkosalbumi julkaistiin uudelleen uudella kansikuvalla ja mainitun singlen kappaleilla, joista kakkospuoli oli lähes revittelevä Raatona maantiellä, rikastettuna. Samaiseen vuoteen ajoittui rockmusikaali Rami, jonka kappaleista Hetki päätyi alkuvuodesta 1989 ilmestyneelle ja jo Kolmannen naisen jonkinasteiseksi läpimurroksi muodostuneelle kolmannelle albumille Hikiset siivut. Samaiselta pitkäsoitolta poimittu Äiti pojasta pappia toivoi oli yhtyeen ensimmäinen selkeä hitti. Kevättalvella 1989 Kolmas nainen esiintyi Tampereen Tullimamarilla Yölinja-ohjelmassa, jonka kyseisen jakson toisena yhtyeenä soitti Albert Järvinen Band. Kolmannen naisen tarinan osalta kirja päättyy suurhitin Tästä asti aikaa syntyvaiheisiin ja niinpä teoksessa jäävät käsittelemättä yhtyeen suosion huimat vuodet 1990-1994, jolloin Kolmas nainen oli todella suosittu livebändi ja julkaisi menestysalbuminsa Hyvää ja kaunista, Elämän tarkoitus, Tiheän sisään ja Onnen oikotielle, joista ensiksi mainittua on myyty huikeat 70 000 kappaletta. Myös uuden tulemisen myötä syntyneet albumit Sydänääniä, Me ollaan ne ja Linjassa jäävät kirjassa vaille mainintaa. Teoksen Työkirja -niminen loppuosa koostuu Paulin päiväkirjamaisista merkinnöistä vuoden 2024 ajalta. Kirsikkana kakun päällä on Tampereella elokuussa 2024 järjestetty Rock SM 1984 Revisited, jossa Peer Güntin vuodesta 2006 toiminut lineup, Kolmas nainen ja kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Keba soittivat onnistuneet reunion -konserttinsa. Paulin Kolmas nainen-teoksella on kiistattomat ansionsa ja pitää otteessaan koko reilun 300 sivun laajuutensa ajan. Yhtyeen suursuosion vuosina Kolmannen naisen edesottamuksia tuli seuratuksi tarkasti ja siksi toivoisikin, että teokselle olisi lähivuosina luvassa vuosia 1990-1994 sekä paluulevyjen aikaa valottava jatko-osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti