The Pretty Things:S. F. Sorrow
20. joulukuuta 1968 Columbian julkaisemana ilmestynyt S. F. Sorrow on The Pretty Thingsin neljäs studioalbumi, joka on yleisesti tunnustettu erääksi kaikkien aikojen ensimmäisistä julkaistuista rockoopperoista. PopMatters kirjoitti albumin sekoittavan päähenkilö Sebastianin tarinan ja hänen matkansa, jossa Sebastian oppi luottamaan ihmisiin ja kyllästyi 1960-luvun svengaavan Lontoon psykedeeliseen popskeneen. Yhtyeen jäsenistä Phil May kertoi Pretty Thingsin päätyneen levyttämään rockoopperan, sillä yhtye halusi työstää erilaisen 40 minuutin albumin neljän singlen ja niiden b-puolien asemesta. Kätevin keino toimia niin oli luoda tarina ja musiikia eri hahmoille. Yhdysvalloissa S. F. Sorrown julkaisijana oli Motownin alamerkki Rare Earth Records, joka toisin kuin päämerkki, julkaisi valkoisten artistien musiikkia. S. F. Sorrown ilmestymisen aikaan The Pretty Things ei kyennyt soittamaan rockoopperaa keikkakonstekstissa. Lisäksi albumin julkaisu venyi vuoden 1968 joulukuuhun, jolloin S. F. Sorrow oli jo vähemmän vallankumouksellinen albumi kuin se olisi ollut aikaisemmin ilmestyneenä. S. F. Sorrow on joka tapauksessa tunnustettu kaikkien aikojen ensimmäiseksi rockoopperaksi. Rolling Stoneen albumin tuoreeltaan arvioinut Lester Bangs lyttäsi sen melko pahasti, mutta tuoreemmat albumista laaditut, esimerkiksi AllMusicissa ja Mojossa julkaistut arviot ovat olleet suopeampia. Vuonna 1998 The Pretty Things esitti S. F. Sorrown kokonaisuudessaan Abbey Roadin studioilla solisti Arthur Brownin sekä Pink Floydin kitaristin David Gilmourin kanssa. Uusi versio ilmestyi seuraavana vuonna albumiformaatissa nimellä Resurrection. Vuonna 2009 Phil Maysta, Dick Taylorista, Frank Hollandista, George Perezista, Jack Greenwoodista ja Mark St. Johnista muodostunut The Pretty Thingsin inkarnaatio soitti albumin kokonaisuudessaan kymmenes huhtikuuta viidenessä vuosittaisessa Mojo-lehden sponsoroimissa Beat Bespoke Weekenderissä. Erityisen myönteisesti S. F. Sorrowsta kirjoitettiin The Guardianiin laaditussa arviossa. Albumia pidettiin eräänä onnistuneimmista brittiläisistä psykedeelisistä albumeista. Esimerkiksi kappaletta Balloon Burning verrattiin krautrockiin vuosikymmen etuajassa ja The Pretty Thingsin todettiin olleen edellä aikaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti