Aerosmith:Big Ones
Marraskuun ensimmäisenä 1994 Geffen Recordsin julkaisemana ilmestynyt Big Ones on Aerosmithin kokoelma-albumi, joka sisältää yhtyeen 12 hittiä vuosina 1987, 1989 ja 1993 ilmestyneiltä menestysalbumeilta Permanent Vacation, Pump ja Get a Grip. Lisäksi mukana on The Beavis and Butthead -soundtrackillä vuonna 1993 alun perin ilmestynyt Deuces Are Wild sekä kaksi aivan uutta kappaletta; Blind Man ja Walk on Water. Ne nauhoitettiin Aerosmithin pitäessä taukoa Get a Grip Touriltaan. Tuonaikaiset uutuuskappaleet pääsivät lisäksi mukaan vuonna 2001 ilmestyneelle tuplakokoelmalle Young Lust:The Aerosmith Anthology. Big Onesista muodostui Aerosmithin toiseksi suosituin kokoelma-albumi. Billboardin albumilistalla se nousi kuudenneksi myyden pelkästään Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa kappaletta. Kokoelma oli maailmanlaajuinen menestys, joka kohosi top teniin yhdeksässä maassa ilmestymisvuotensa loppuun mennessä. Maaliskuussa 1987 Aerosmith aloitti Little Mountain Sound-studioilla Vancouverissa nauhoitukset albumilleen, josta muodostui Permanent Vacation. Ne saatiin valmiiksi toukokuussa. Albumi julkaistiin elokuussa ja se nousi yhdenneksitoista Billboardin listalla. Permanent Vacationin singlemenestyksiä olivat Billboardin Mainstream Rock-listalla neljänneksi ja Hot 100-listalla sijalle 14. noussut Dude Looks Like a Lady, Mainstream Rock-listalla sijalle 13. ja poplistalla sijalle 17. päässyt Rag Doll ja Mainsream Rock-listalla toisena ja Hot 100-listalla yhtä sijaa alempana ollut Angel. Huhtikuussa 1989 Aerosmith palasi Little Mountain Sound-studioille nauhoittamaan seuraavan albuminsa Pump. Nauhoitukset saatiin valmiiksi kesäkuussa. Albumi julkaistiin syyskuussa ja se nousi Billboardin listalla viidenneksi. Pumpilta poimituista singleistä Janie's Got a Gun nousi Mainstream Rock-listan kakkoseksi ja Hot 100-listan neljänneksi. Love in an Elevator, The Other Side ja What It Takes nousivat kaikki Mainstream Rock-listan kärkeen. Niiden vastaavat sijoitukset Hot 100-listalla olivat viides, 22. ja yhdeksäs. Toukokuussa 1989 nauhoitettiin myös kappale Deuces Are Wild, joka päätyi mukaan aiemmin mainitulle kokoelma-albumille The Beavis and Butthead Experience. Tammikuussa 1992 Aerosmith aloitti nauhoitukset A&M-studioilla Los Angelesissa. Ne päättyivät helmikuussa. Nauhoituksia jatkettiin syyskuussa Little Mountain Sound-studioilla. Ne saatiin valmiiksi marraskuussa ja Aerosmithin seuraava albumi, Billboardin listakärkeen noussut Get a Grip ilmestyi huhtikuussa 1993. Siltä poimituista singleistä Amazing oli Mainstream Rock-listalla kolmantena ja Hot 100-listalla sijalla 24. Cryin' nousi Mainstream Rock-listan kärkeen ja saavutti Hot 100-listalla sijan 12. Eat the Rich oli Mainstream Rock-listalla viidentenä. Livin' on the Edge nousi Mainstream Rock-listan kärkeen ja Hot 100-listalla sijalle 18. Crazy oli Mainstream-listalla seitsemäntenä ja Hot 100-listalla sijalla 17. Walk on Waterin ja Blind Manin nauhoitukset alkoivat The Power Station-studioilla New Yorkissa. Kappaleet viimeisteltiin Capri Digital-studioissa Italiassa. Blind Man nousi Mainstream Rock-listalla kolmanneksi ja Hot 100-listalla sijalle 48. vuonna 1994. Seuraavana vuonna Walk on Water saavutti sijan 16. Modern Rock Track-listalla. Big Ones ei sisällä lainkaan kappaleita Aerosmithin ensimmäiseltä Geffenille työstämältä albumilta, 80-luvun puolivälissä ilmestyneeltä pitkäsoitolta Done with Mirros, vaikka mainitun albumin singlekappale Let the Music do the Talking saavutti sijan 18. Mainstream Rock-listalla. AllMusicin Stephen Thomas Erlewinen mukaan Big Ones oli edustava otos Aerosmithin comebackistä. Silti sen kappaleet jäivät hänen mielestään kaipaamaan yhtyeen varhaisemman tuotannon raakuutta ja edustivat kenties turhan voimakkaasti valtavirtaa. Lisäksi mukana oli liian useita voimaballadeita. Robert Christgaun mielestä Big Onesilla ei ollut riittävästi kappaleita Get a Grip-albumilta, jonka tuotannosta hän jäi kaipaamaan etenkin biisiä My Fist, Your Face. Tom Sinclair kirjoitti albumista myönteisen arvion Entertainment Weeklyyn. Hänen mukaansa Big Ones osoitti Aerosmithin kyvyt yhdistää hardrockia ja funkpohjaista bluesia ja todisti samalla Aerosmithin olevan enemmän kuin Yhdysvaltojen vastine Rolling Stonesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti