Yhdeksäs huhtikuuta 1932 syntynyt ja 19. tammikuuta 1998 edesmennyt Carl Perkins oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi, joka levytti Memphisissä sijainneelle Sun Recordsille vuodesta 1954 alkaen. Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä lukeutuvat Blue Suede Shoes, Everybody's Trying to Be My Baby ja Matchbox. Charlie Danielsin mukaan Carl Perkinsin kappaleet personoivat rockabillyä enemmän kuin kenenkään muun ja hänen äänensä edustaa rockabilly-tyyliä kaikkia muita tyylisuunnan artisteja voimakkaammin, sillä hän ei koskaan muuttanut tyyliään. Perkinsin kappaleista ovat levyttäneet coverversioitaan esimerkiksi Elvis Presley, The Beatles, Jimi Hendrix, Johnny Cash ja Eric Clapton ja mainittu seikka on vaikuttanut osaltaan myönteisesti hänen populaarimusiikissa saavuttamaansa asemaan. Paul McCartneyn mukaan ilman Carl Perkinsiä ei olisi The Beatlesiä. Rockabillyn kuninkaaksi kutsuttu Perkins on tullut valituksi Rock and Roll Hall of Fameen, Rockabilly Hall of Fameen, Memphis Music Hall of Fameen ja Nashville Songwriters Hall of Fameen. Lisäksi hän on vastaanottanut Grammy Hall of Fame-palkinnon. Tiptonvillessa, Tennesseessä syntyneen Perkinsin keskeisiin varhaisiin musiikillisiin vaikuttajiin lukeutui Bill Monroen nopea soitto sekä laulutyyli. Tammikuussa 1947 Perkinsin perhe muutti Madison Countiin. Se sijaitsi lähempänä Memphisiä ja Carlilla oli mahdollisuus tutustua entistä laajemmin erilaisiin musiikkigenreihin. 14-vuotiaana Perkins kirjoitti countrykappaleen Let Me Take You to the Movie, Mag. Mainittu biisi vaikutti ratkaisevasti siihen, että Sam Phillips kiinnitti Perkinsin erääksi Sun Recordsin artisteista. Onnistunut koe-esiintyminen Phillipsille tapahtui lokakuun alussa 1954. Perkins oli esiintynyt säännöllisesti WTJF-radioasemalla jo 40-luvun lopussa ja vuonna 1953 hän oli vaimonsa Valda Criderin rohkaisemana aloittanut esiintymiset tavernoissa kuutena iltana viikossa. 19. maaliskuuta 1955 Phillipsin omistama Flip-yhtiö julkaisi Perkinsin esikoissinglen Movie Mag/Turn Around, jonka kakkoskappaleesta muodostui menestys paikallistasolla. Perkins esiintyi Elviksen kanssa Mariannassa ja West Memphisissä, Arkansasissa. Lokakuussa 1955 ilmestynyt Perkinsin single Gone Gone Gone oli niin ikään paikallinen hitti. Singlen b-puolella ilmestyi perinteisempää countrytyyliä edustava Let The Jukebox Keep on Playing. Syksyn 1955 aikana Perkins kirjoitti Blue Suede Shoesin ja levytti mainitun kappaleen yhtyeensä kanssa Sunin studioilla 19. joulukuuta samaisena vuonna. Presley oli siirtynyt RCA:n artistiksi marraskuussa 1955 ja samalla Perkinsistä tuli Sun Recordsin ensisijainen rockabillyarti. Tammikuun ensimmäisenä 1956 julkaistusta Blue Suede Shoesista muodostui huomattava menestys. Se kohosi Billboardin countrylistan kärkeen, poplistalla kakkossijalle ja r&b-listalla Perkins oli ensimmäinen valkoinen artisti, jonka levytys nousi mainitun listan kolmanneksi. Britannian singlelistalla Blue Suede Shoes nousi kymmenenneksi ja Perkins oli ensimmäinen Sun Recordsin artisteista, jonka singleä myytiin saarivaltakunnassa yli miljoona kappaletta. Blue Suede Shoesin b-puolella julkaistusta Honey Don't:ista levyttivät coverversionsa The Beatles, Vanda Jackson ja 1970-luvulla T. Rex. Alkukesästä 1956 Perkins oli mukana Top Stars of 56-kiertueella Chuck Berryn ja Frankie Lymon&The Teenagersin kanssa. Vuoden 1956 aikana Sun julkaisi Perkinsiltä singlet Bobbin' the Blues/All Mama's Children, jonka b-puoli edusti yhteistyötä Johnny Cashin kanssa ja Dixie Fried/I'm Sorry. Helmikuussa 1957 ilmestyi seuraava single Matchbox/Your True Love. Bobbin' the Blues saavutti Billboardin countrylistalla yhdeksännen sijan. Matchbox on tunnustettu rockabillyklassikoksi. Sen nauhoitukset osuivat aikaan, jolloin Perkins, Presley, Cash ja Jerry Lee Lewis tekivät nauhoituksia epävirallisella nimellä The Million Dollar Quartet. Ohjelmistossa oli gospelia, countrya ja R&B:tä ja täysmittainen albumi mainituista nauhoituksista näki päivänvalon vuonna 1990. Elokuussa 1957 ilmestyi single That's Right/Forever Yours. Sen paraatipuoli edusti jälleen yhteistyötä Johnny Cashin kanssa ja kakkosbiisi balladituotantoa. Kumpikaan kappaleista ei saavuttanut listasijoitusta. Vuonna 1957 valmistuneessa elokuvassa Jamboree Perkins esitti Aaron Schroederin, Sid Tepperin ja Roy C. Bennettin käsialaa olevan kappaleen Glad All Over. Vuonna 1958 Perkins siirtyi Columbia Recordsin artistiksi. Vuosien 1962-63 aikana Perkins teki kiertueen Saksassa ja toukokuussa 1964 hän esiintyi Britanniassa Chuck Berryn kanssa The Animalsin säestämänä. Kiertueen viimeisenä iltana Perkins saapui juhliin, missä hän kertoi tarinoita ja esiintyi Beatlesien ympäröimänä. Ringo Starr pyysi häneltä lupaa levyttää Honey Don't:ista versionsa ja sai pyyntöönsä myönteisen vastauksen. Long Tall Sally-ep:llä julkaistun Matchboxin lisäksi Beatles versioi Perkinsin repertuaarista Beatles for Sale-albumilla ilmestyneet Honey Don't:in ja Everybody's Trying to Be My Babyn. Glad All Overista Beatles oli nauhoittanut kaksi eri versiota vuoden 1963 aikana. Syksyllä 1964 Perkins teki Saksassa toisen kiertueen. Kesäkuussa 1964 Brunswick Records oli julkaissut Perkinsiltä The Nashville Teensin kanssa nauhoitetun singlen Big Bad Blues/Lonely Heart.
Vuonna 1966 Perkins solmi levytyssopimuksen Dollie Recordsin kanssa ja julkaisi countrylistalla sijan 22. saavuttaneen singlen Country Boy's Dream. Vuonna 1968 Johnny Cash levytti Perkinsin käsialaa olevan kappaleen Daddy Sang Bass, joka nousi countrylistan kärkeen kuuden viikon ajaksi. Perkins oli kitaristina Cashin San Quentin vankilassa taltioidulla singlellä Boy Named Sue. Se nousi viideksi viikoksi countrylistan kärkeen ollen kakkossijalla myös poplistalla. Granada Television myös kuvasi ja esitti kyseisen esityksen. Perkins vietti vuosikymmenen Cashin kiertueella esiintyen usein hänen lämppärinään. Hän oli mukana myös Folsonin ja San Qentin-vankiloissa pidetyissä konserteissa esittäen Blue Suede Shoesin ja Matchboxin. Mainitut versiot ilmestyivät tosin vasta 2000-luvulla. Perkins esiintyi myös televisiosarjassa The Johnny Cash Show. Vuonna 1969 Perkins ja Bob Dylan kirjoittivat kappaleen Champaigne, Illinois, joka päätyi Perkinsin samaisena vuonna ilmestyneelle albumille On Top. Vuonna 1970 ilmestyi Perkinsin ja New Rhythm and Blues Quartetin yhteistyötä edustava albumi Bobbin' the Blues, joka koostui sekä yhteisistä että kummankin itsenäisesti nauhoittamista kappaleista. Vuoden 1970 aikana Johnny Cashin veli Tommy saavutti Billboardilla ja Kanadassa top teniin kohonneeen countrygospelhitin Perkinsin kirjoittamalla kappaleella Rise and Shine. Käytyään Sam Phillipsin kanssa pitkän laillisen kamppailun Perkins sai 70-luvun aikana oikeudet kappaleisiinsa. 80-luvun alun rockabilly-revival nosti Perkinsiä jälleen parrasvaloihin. Hän duetoi Paul McCartneyn kanssa kappaleen Get It vuonna 1982 listakärkeen kohonneella albumilla Tug of War. Vuoden 1985 aikana Perkins levytti Stray Catsin Lee Rockerin ja Slim Jim Phantomin kanssa Blue Suede Shoesista elokuvan Porky's Revenge soundtrackille päätyneen version. Samaisen vuoden lokakuussa Eric Clapton, Dave Edmunds, George Harrison, Ringo Starr, Lee Rocker ja Rosanne Cash esiintyivät Perkinsin kanssa tv-speciaalissa Blue Suede Shoes:A Rockabilly Session, joka oli taltioitu livenä Limehouse-studioilla Lontoossa. Channel 4 esitti konsertin tammikuun neljäntenä seuraavana vuonna. Perkins esitti vieraineen kaikkiaan 16 kappaletta, joihin sisältyi kaksi encorea. Mainittu konsertti on tulkittavissa hänen myöhäisemmän uransa kohokohdaksi ja se päättyi hänen tunnetuimpaan kappaleeseensa. Snapper Music julkaisi konsertin dvd-formaatissa vuonna 2006. Perkins pääsi Nashville Songwriters Hall of Fameen vuonna 1985 ja Rock and Roll Hall of Fameen kahta vuotta myöhemmin. Blue Suede Shoes valittiin Rock and Roll Hall of Famen 500 rockia muokanneen kappaleen listalle ja kappale vastaanotti Rock and Roll Hall of Fame-palkinnon. Lisäksi Perkins tuli valituksi Rockabilly Hall of Fameen keskeisestä vaikutuksestaan mainittuun musiikkigenreen. Perkins palasi Sunin studioille vuonna 1986 levyttäen Cashin, Jerry Leen ja Roy Orbisonin kanssa albumin Class of '55. Kyseessä oli myös eräänlainen tribuutti vuoteen 1956 ajoittuneille The Million Dollar Quartet-nauhoituksille, joihin Orbison ei ollut osallistunut. Vuonna 1989 Perkins esittäytyi kitaristina ja eräänä biisintekijöistä The Judds-yhtyeen listakärkeen nousseella countryhitillä Let Me Tell You About Love. Samana vuonna Perkins solmi levytyssopimuksen Platinum Recordsin kanssa ja oli mukana albumilla Friends, Family and Legends esimerkiksi Chet Atkinsin, Joan Jettin ja Charlie Danielsin kanssa. Perkins palasi jälleen Sun-studioille. Presleyn originaalin kitaristin Scotty Mooren kanssa hän teki nauhoituksia albumille 706ReUNION, jolla olivat lisäksi mukana esmerkiksi D J Fontana sekä The Jordanaires. Vuonna 1993 Perkins oli mukana Kentucky Headhuntersin Glasgowssa kuvatulla musiikkivideolla uudesta versiosta omaa tuotantoaan edustavasta kappaleestaan Dixie Fried. Seuraavana vuonna Perkins levytti Duane Eddyn ja The Mavericksin kanssa uuden näkemyksen Matchboxista hyväntekeväisyysalbumille Red Hot + Country, jonka tuottajana oli Red Hot Organisation. Vuonna 1996 itsenäinen levy-yhtiö Dinosaur Records julkaisi Perkinsin viimeiseksi jääneen albumin Go Cat Go, joka sisältää hänen Bonon, Johnny Cashin, John Fogertyn, George Harrisonin, Paul McCartneyn, Willie Nelsonin, Tom Pettyn, Paul Simonin ja Ringo Starrin kanssa levyttämänsä duetot. Perkinsin viimeinen keskeinen esiintyminen neljä kuukautta ennen hänen menehtymistään kurkkusyöpään oli syyskuun puolivälissä 1997 Lontoon Royal Albert Hallissa all star-hyväntekeväisyyskonsertissa Music for Montserrat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti