Topi Salmi & Teijo Erkinharju:Twist Twist (Docendo)
Etenkin kotimaisen hardrockin klassikkoyhtyeisiin lukeutuvan kouvolalaisen Peer Güntin legendaarisimman lineupin rumpaliksi identifioituva Teijo "Twist Twist" Erkinharju on ensimmäinen supertähdeksi kohonnut kotimainen rumpali. Jo Güntin esikoisalbumista lähtien yhtyeen musiikkia diganneelle ja ensiksi vuonna 1987 yhtyeen rypistystä keikalla todentaneelle hänen elämäkertansa on varsin merkityksellinen ja keskeinen teos. Sen eteneminen kronologisesti osoittautuu varsin toimivaksi ratkaisuksi. Kuusankoskella syntynyt Erkinharju osoitti ennen musiikillista uraansa huomattavaa kiinnostusta esimerkiksi useisiin tv-ohjelmiin ja urheiluun ja hänen koulumenestyksensä osoittautui mainioksi. Musiikkidiggaus alkoi kymmenvuotiaana The Sweetin Poppa Joesta, vaikka ensimmäinen Erkin radiosta muistama biisi oli ollut Irwinin Ryysyranta jo viisi vuotta aikaisemmin. Ensimmäinen triokokoonpano soitti Hurriganesin Roadrunnerin biisejä ilman laulua. Heinäsirkan taustabändissä Colombossa Erkinharju soitti jo aivan 70-luvun lopussa tulevan PG-aisaparinsa basisti Teijo "Tsöötz" Kettulan kanssa. Erkinharjun jäsenyys Peer Güntissä alkoi loppuvuodesta 1980 ja hän oli mukana seuraavana vuonna ilmestyneellä, Johannan julkaisemalla ja kaikuheavya edustaneella singlellä Woman on the Radio. Tsöötzistä tuli Peer Güntin basisti vuonna 1982 ja juuri hän ehdotti Güntin osallistumista rockin SM-kilpailuihin. Kouvolan kovat voittivat mainitut kinkerit 17. marraskuuta 1984. Useat levy-yhtiöt olisivat voiton jälkeen olleet halukkaita julkaisemaan Güntiltä singlejä, mutta pitkäsoiton julkaisusta sovittiin Euros Recordsin kanssa. Kevättalvella 1985 ilmestyneen Güntin esikoisalbumin biisistö oli varsin vahvaa, sillä sille valikotui jo usean vuoden ajan olemassa olleen kappalemateriaalin parhaimmisto. Albumin kirkkaimmat klassikot lienevät I Don't Wanna Be a Rock N' Roll Star, Train Train sekä perustajajäsen Timo Nikin bluestaustaa esiin tuonut Street 69. Samaisen vuoden loppupuolella ilmestynyt minilp Through the Wall sisälsi pari klassikkoa lisää, eli She Was Here For Rock N' Roll ja balladi Losin' My Mind, joista ensiksi mainitusta yhtye työsti lisäksi musiikkivideon. Alkukesästä 1986 ilmestynyt toinen täyspitkä albumi Backseat syntyi onnellisten tähtien alla yhteissävellyksistä ja sen nimikappale sekä Bad Boys Are Here lukeutuvat Güntin ehdottomaan ydintuotantoon. Backseat-singlen b-puolella julkaistiin vanhaa tuotantoa edustava unohdettu helmi Little Squeezer. Vuosi edeltäjänsä jälkeen ilmestyneen Good Girls Don't...:in vastaavat klassikkokappaleet ovat singlebiisi Bartender sekä slovari Years on the Road, joka edustaa vuosikertaa 1982 ja kappaleen originaalinimi oli I Started Again. Günt oli ehtinyt tähän mennessä konsertoida ulkomaiden osalta mm. Ruotsissa useampaan otteeseen, mutta Roskilden festivaaleilla kesällä 1987 soitettu keikka oli varsin onnistunut. Tavastian-keikan livemeininkiä syksyltä 1987 kuultiin neljän biisin verran samaisen vuoden lopussa ilmestyneellä minilp:llä Bartender, joka sisälsi lisäksi nimikappaleensa pitkän version ja yhden uuden studioraidan Boogieman Keeps Coming. Kevättalviin 1987 ja 1988 ajoittuivat legendaariset Hard Rock Tourit Zero Ninen ja Backslidersin kanssa. Vuoden 1988 lopussa ilmestynyt ja edeltäjiään hienoisesti sofistikoituneempi albumi, mm. klassikot Wake Me Up ja Handful of Sand sisältänyt Fire Wire myi vielä reilut 20 000 kappaletta. Peer Güntin seuraavaa albumia, mainiosti onnistunutta, mutta kaupallisesti edeltäjiään vähemmän myynyttä Don't Mess with the Counryboysia saatiin odottaa kevääseen 1990. Mainittu pitkäsoitto on Erkinharjun oma suosikkilevy Peer Güntin tuotannosta. Albumin julkaisua oli edeltänyt alkuvuodesta 1990 tehty tiivis clubirundi, joka toteutettiin ainoastaan kolmanneksella Güntin tavanomaisesta kalustosta ja sen setteihin sisältyi runsaasti coverbiisejä esimerkiksi George Thorogoodilta, Ted Nugentilta, Johnny Winteriltä sekä Rory Gallagherilta. Vuonna 1991 Twist Twistiä kutsui yli vuosikymmenen kestänyt pesti Leningrad Cowboysissa. Mainitun yhtyeen riveissä hän konsertoi ympäri maailmaa ja työsti kahdeksan albumia. Leningrad Cowboysin huippuhetkistä mainittakoon pikaisesti esiintyminen MTV Music Awardseissa. Yleisössä oli tuolloin esimerkiksi Madonna. Peer Günt palasi vuonna 1994 kokonaan PeeGee-studioilla työstetyllä albumilla Smalltown Maniacs, jota Erkinharju piti lähes Timo Nikin soololevynä. Livebändinä Peer Günt oli kovassa vedossa jälleen 2000-luvun alusta lähtien. Legendaarisen lineupin joutsenlalulualbumin No Piercing, No Tattoo synnyttäminen oli työn ja tuskan takana, mutta kevättalvella 2005 ilmestynyt pitkäsoitto myi ajanoloon nähden varsin hyvin, eli yli 10 000 kappaletta. Güntin Vaasan Rock Perryssä heinäkuussa 2005 soittamasta konsertista julkaistiin reilun puolen tunnin tallenne samaisella levyllä sekä audiona että dvd:nä. Jälkimmäiselle sisältyi lisäksi musiikkivideo biisistä Motorcycle Woman. Twist Twistin ja Tsöötzin pesti Güntissä kesti lokakuuhun 2005, jonka jälkeen Erkinharjun keskeisin yhtye on ollut yhdeksän albumia julkaissut ja ahkerasti keikkaillut Los Bastardos Finlandeses. Yhtyeen muihin jäseniin lukeutuvat esimerkiksi solisti/kitaristi Bryn Jones, basisti Jussi Kinnusen sekä kitaristit Pekka "Devil" Virtanen ja Ben Granfelt. Eski Palosaaren, Iffe Lindholmin ja Tsöötz Kettulan kanssa muodostettu Dog Days Revolution, sittemmin DDR, aloitti soittamalla Ac/Dc-covereita, mutta kyseinen yhtye on työstänyt myös omaa tuotantoaan ja julkaissut vuonna 2013 pitkäsoiton Overloaded. Tsöötzin kanssa Erkki säesti Kari Peitsamoa vuonna 2018 ilmestyneellä albumilla Devil's Milk. Ac/Dc-tribuuttiperinnettä hän jatkaa yhtyeessä Back in Black ja Megasnake-yhtye julkaisi vuonna 2022 pitkäsoiton Charming. Viime vuosina Erkinharjun keikkatahti on tasoittunut, mutta palo soittamiseen on säilynyt entisenlaisena. Eräs Suomen kaikkien aikojen rockrumpaleista sai patsaansa Kouvolan ydinkeskustaan 18. toukokuuta 2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti