Link Wray:Link Wray
Kesäkuussa 1971 ilmestynyt Link Wray on samannimisen pioneerikitaristin nimikkoalbumi. Tyylillisesti mainittu pitkäsoitto on mikstuura amerikkalaista bluesia, countrya, gospelia ja folkrockia. Sen musiikille on tunnusomaista tarkoituksellisen pelkistettyjen soundien hyödyntäminen ja albumin ilmestymisen aikaan ne olivat tunnusomaisia juurevaa rockia edustaneille yhtyeille. Wrayn kitaratyöskentely, säveltäminen ja vokalisointityyli heijastivat modernin rockin vaikutusta. Vaikka albumi vastaanotti julkisuutta radioasemilla ja printtimediassa Washingtonin alueella, se ei menestynyt listoilla erityisen hyvin . Jotkin albumin kappaleista ilmestyivät myöhemmin Wrayn kokoelma-albumilla Guitar Preacher:The Polydor Years ja kokonaisuudessaan pitkäsoitto ilmestyi kahden cd:n kokoelmalla Wray's Three Track Shack, joka lisäksi sisälsi hänen kaksi muuta vuoden 1971 aikana nauhoittamaansa pitkäsoittoa; albumit Beans and Fatback ja Mordicai Jones. Link Wray -albumi on osoittautunut vaikutusvaltaiseksi myöhäisempien vuosikymmenten aikana ja sen kappaleista ovat levyttäneet coverversioitaan esimerkiksi The Neville Brothers, Calexico, Karl Blau ja Father John Misty. Link Wray-albumi nauhoitettiin vuoden 1971 aikana Wrayn veljen Vernon "Ray Vernon" Wrayn Wray's Shack Three Track-nimisessä kolmiraitastudiossa Accoceekissa, Marylandissa. Albumin miksauksesta vastasi Chuck Irwin. Kovaäänisempien kappaleiden aikana äänitystiimi sijoitti Wrayn kitaroiden spiikkerit pihalle studion ulkopuolelle ja mikitti ikkunat. Rumpusettiä ei ollut kaiken aikaa saatavilla ja bassorummun asemesta muusikot tömistivät jalkojaan lattiaan ja ravisuttivat säilykepurkkeja virvelirummun asemesta. Biisintekijä/apulaistuottaja/rumpali Steve Verrocan mukaan albumille syntyivät ensiksi melodiat ja niiden jälkeen muistiin kirjoitettiin joitakin lyriikoita. Tyylillisesti Link Wray-pitkäsoitto tuli merkitsemään musiikillista muutosta Wrayn varhaisempaan tyyliin verrattuna. Niinpä albumi sai hänen diggareidensa keskuudessa vaisun vastaanoton. Wray itse ei välittänyt tästä eikä albumin vähäisestä kaupallisesta menestyksestä. Hänelle keskeistä oli, että muusikot olivat itse tyytyväisiä levyyn ja olivat työstäneet sen omalla tavallaan. AllMusiciin albumista laaditussa retrospektiivisessä arviossa sitä kritisoitiin Wrayn varhaisemmalle tuotannolle tunnsomaisen intensiteetin puuttumisesta. Albumin rehellisyyttä ja intohimoa kuitenkin ylistettiin ja sen todettiin kestäneen aikaa suurintaa osaa samaisella aikakaudella ilmestynyttä countryrockia paremmin. Albumin parhaat kappaleet kertovat totuudenmukaisesti Wrayn varhaisesta elämästä köyhänä Shawnee-lapsena syvässä etelässä. Musiikkiin sisältyy syvää ja vilpitöntä tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti