McGuinness Flint oli aikaisemmin basistina ja kitaristina Manfred Mannissa vaikuttaneen Tom McGuinnnessin ja John Mayllin rumpalina toimineen Hughie Flintin vuonna 1970 perustama rockyhtye. Yhtyeen kokoonpanon täydensivät solisti/kosketinsoittaja Dennis Coulson sekä multi-instrumentalistit Benny Gallagher ja Graham Lyle. Loppuvuodesta 1970 ilmestynyt yhtyeen ensimmäinen single When I'm Dead and Gone saavutti brittilistalla toisen sijan ja oli Billboardilla parhaimmillaan sijalla 47. ja Cashboxin listalla sijalla 35. Irlannissa mainittu kappale oli viidentenä ja Kanadassa sijalla 31. McGuinness Flintin nimeä kantava esikoisalbumi nousi Britanniassa top teniin. Yhtyeen toinen single Malt and Barley Blues kohosi Britanniassa viiden suosituimman joukkoon. McGuinness Flint koki kuitenkin paineita levy-yhtiönsä taholta eikä yhtye pystynyt aina keikkakontekstissa parhaimpaan mahdolliseen suoritukseensa. Gallagheria ja Lyleä lukuun ottamatta yhtyeen jäsenet pitivät silti live-esiintymisiä levytyksiä tärkeämpinä. Yhtyeen kakkosalbumi Happy Birthday Ruthy Baby ei saavuttanut listasijoitusta, kuten ei myöskään pitkäsoiton singleformaatissa ilmestynyt nimikappale. Gallagherin ja Lylen käsialaa olleista mainitun albumin kappaleista Sparrow sai silti osakseen useita levytettyjä coverversioita. Gallagher ja Lyle jättivät yhtyeen loppuvuodesta 1971 ja alkoivat työskennellä duona. Erityisen menestyksekkääksi osoittautui kaksikon vuonna 1976 ilmestynyt ja järjestyksessään viides albumi Breakaway. Dixie Deanista tuli McGuinness Flintin pysyvä basisti ja yhtye julkaisi Bob Dylanin tuotannosta koostuneen albumin Lo and Behold. Vuonna 1972 ilmestynyt albumi oli kreditoitu nimelle Coulson, Dean, McGuinness, Flint. Coulson siirtyi sooloartistiksi ja levytti albumin Elektra Recordsille. Hänen paikkansa yhtyeessä täyttivät kosketinsoittaja Lou Stonebridge ja kitaristi Jim Evans. Mainittu lineup levytti kaksi vähemmän suosituksi muodostunutta albumia ja vuonna 1975 McGuinness Flint oli siltä erää historiaa. Stonebridge McGuinness saavutti Britanniassa sijalle 54. nousseen singlen Oo-Eeh Baby ja seuraavana vuonna RCA julkaisi yhtyeeltä albumin Corporate Madness. McGuinness ja Flint liittyivät The Blues Bandiin, jonka solistina vaikutti Manfred Mannin vokalisti ja huuliharpisti Paul Jones. Stonebridge vaikutti 80-luvun alussa 60-luvun soulklassikoita kierrättäneessä yhtyeessä Dance Band. Vuonna 1983 muotoutui Lyle McGuinness Band, joka levytti singlen Elise ja albumin Acting on Impulse. Saksassa albumin julkaisijana oli Polydor. Lylen käsialaa olevasta kappaleesta What's Love Got to Do with It muodostui Tina Turnerin levytyksenä suurmenestys ja Lyle McGuinness Band lopetti toimintansa. Diamond Records julkaisi yhtyeen albumin uudelleen vuonna 1997 nimellä Elise Elise. Mukana oli originaalilla albumilla alun perin julkaisematon single ja yksi aikaisemmin julkaisematon kappale. McGuinness on jatkanut sekä levyttävänä että keikkailevana artistina sekä The Blues Bandin että The Manfredsin riveissä. Viimeksi mainittu, useita Manfred Mannin muusikoita kokoonpanossaan sisältävä yhtye on toiminut vuodesta 1992 saakka. Dennis Coulson menehtyi tammikuun puolivälissä 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti