Van Morrison:Moondance
Helmikuun lopussa 1970 ilmestynyt Van Morrisonin toinen sooloalbumi Moondance on mitä onnistunein yhdistelmä jazzia, folkrockia, countrya, rhythm and bluesia ja yhdysvaltalaista soulia. Morrisonin soolouran avaus, vuonna 1968 ilmestynyt ja erinomaiset arviot saavuttanut pitkäsoitto Astral Weeks ei ollut osoittautunut vielä kaupallisessa mielessä menestyksekkääksi. Morrison tuotti Moondancen Lewis Merensteinin kanssa ja albumilla häntä säestivät uudet muusikot. Morrison oli säveltänyt Moondancen kappaleet akustisella kitaralla ja hän saapui studioon ilman valmiita sovituksia. Albumin riffit syntyivät spontaaneiden jamisessioiden tuloksena. Lyriikoidensa osalta muistorikas Moondance oli edeltäjäänsä valoisampi albumi. Eräs Moondance-albumin toistuvista teemoista on vesi ja erityisen voimakkaasti se on esillä albumin avausraidalla And It Stoned Me. Jazzahtavan nimikappaleen Moondance keskeisiä osatekijöitä ovat John Klinbergin kulkeva bassokuvio, Labesin pianosoinnut ja Morrisonin upea melodia. Tekstissään yleisesti romanssia ylistävä kappale nousi singlelistoille vasta seitsemän vuotta ilmestymisensä jälkeen, eli vuonna 1977. Crazy Love sisältää Morrisonin Motown-tyyppisen laulusuorituksen, gospelhenkisiä taustavokalisteja ja instrumentaatiossaan kontrabasson. Rockhenkisempi Caravan tarjoaa kaksi improvisaatioon perustuvaa bridgeosuutta ja Moondancen ykköspuolen päättävä Into the Mystic palaa tekstissään Morrisonin nuoruuteen Belfastissa. Myös mainitussa kappaleessa veden teema on keskeinen. Albumin kakkospuolen avaava Come Running oli singleformaatissa top 40 -menestys. Countryhenkinen kappale sisältää Labesin boogie woogie -henkistä pianon soittoa sekä Gary Mallaberin intensiivistä rumputyöskentelyä. These Dreams of You muistuttaa tyylitajuisesti Morrisonin bluesjuurista slidekitaroinnissaan ja Morrisonin huuliharpismissaan. Rikkaita taustaharmonioita hyödyntävä Brand New Day on gospelhenkinen raita ja energinen Everyone on yleisesti oodi musiikin voimalle. Mainitussa barokkihenkisessä kappaleessa Colin Tiltonin huilutyöskentely muodostuu merkittäväksi. Moondancen päätöskappale Glad Tidings on instrumentaatioltaan rikas sisältäen saksofonia, kiehtovan bassolinjan, erinomaista rumpytyöskentelyä ja sähköistä jopa revittelyyn yltävää kitarointia. Muista Moondancen kappaleista poiketen Glad Tidingsin teksti viittaa suoraan vuoteen 1970 ja Morrisonin senhetkiseen elämään New Yorkissa. Moondance saavutti erinomaiset arviot heti ilmestyttyään ja albumi nousi top 40:ään Atlantin molemmin puolin. Vuosikymmenten myötä pitkäsoitto on myynyt kolminkertaisesti platinaa. Vielä vuoden 1970 kuluessa ehti ilmestyä Morrisonin kolmas sooloalbumi His Band and Steet Choir. Vaikka se ei kokonaisuutena laadullisesti yltänyt artistin kahden edellisen albumin tasolle, pitkäsoitolta löytyy muun muassa Morrisonin kaikkien aikojen suurin singlehitti Domino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti