Midnight Oil:Diesel and Dust
Elokuussa 1987 Columbia Recordsin alaisuudessa toimivan SPRINT Musicin julkaisemana ilmestynyt Diesel and Dust on australialaisen rockyhtyeen Midnight Oilin kuudes studioalbumi. Yhtye vastasi kyseisen pitkäsoiton tuottamisesta itsenäisesti Warne Liveseyn kanssa. Kyseessä on konseptialbumi, jonka teksteissä käsitellään yhtyeelle keskeisiä seikkoja, kuten Australian alkuperäisasukkaiden kamppailua ja ympäristöasioita. Albumi sai inspiraatiota vuonna 1986 niin ikään australialaisten yhtyeiden Warumpi Bandin ja Gondwanalandin kanssa tehdystä Blackfella/Whitefella -kiertueesta. Diesel and Dust nousi Australian Kent Music Report-albumilistan kärkeen kuuden viikon ajaksi. Albumi saavutti ilmestyttyään erinomaiset arviot. Rolling Stone nimesi Diesel and Dustin vuoden 1988 parhaaksi ja myöhemmin 80-luvun 13:ksi parhaaksi albumiksi. Lokakuussa 2010 Diesel and Dust saavutti kärkisijoituksen teoksessa 100 Best Australian Albums. Blackfella/Whitefella-kiertueella soittaessaan Midnight Oil oli tiedostanut Australian takamaalla vallinneen elintasoon ja terveyteen liittyvän vakavuuden. Diesel and Dustin teksteissä tuotiin esiin ne Australian alkuperäisasukkaisiin liittyvät epäoikeudenmukaisuudet, jotka valkoisten australialaisten tulisi huomioida. Peter Gifford jätti yhtyeen ennen albumin julkaisua kiertueaikataulun kiireellisyyteen vedoten ja hänen paikkansa yhtyeen basistina otti aikaisemmin yhtyeessä The Swingers soittanut Bones Hillman. Diesel and Dustin Yhdysvaltain-painokselta jätettiin tekstinsä vuoksi pois kappale Gunbarrel Highway. Billboardin albumilistalla pitkäsoitto saavutti sijan 21. vuonna 1988 ja oli Britanniassa vielä kahta sijaa korkeammalla. Beds Are Burningista muodostui Midnight Oilin suurin kansainvälinen singlemenestys. Yhtyeen kotimaassa ja Britanniassa se nousi kuudenneksi ja oli Billboardin listalla parhaimmillaan sijalla 17. Muista albumin singlekappaleista Dead Heart oli yhtyeen kotimaassa kuudentena ja saavutti listasijoituksen myös Billboardilla ja Britanniassa. Put Down That Weapon nousi listalle yhtyeen kotimaassa Dreamworldin saavuttaessa listasijoituksen Billboardilla sekä Mainstream Rock Tracks- listalla että Modern Rock Tracks-listalla. Niistä jälkimmäisellä kappaleen sijoitus oli 16. Vuonna 1988 australialaisen äänilevyteollisuuden palkintoseremoniassa Midnight Oil voitti Diesel and Dustilla parhaan kansikuvan palkinnon Beds Are Burningin voittaessa sekä parhaan singlen että parhaan kappaleen palkinnot. Midnight Oil vaati kappaleen Dead Heart kaikkia rojalteja lahjoitettaviksi alkuperäisasukkaista koostuneille kommuuneille. Diesel and Dustin tiimoilta tehdyn Yhdysvaltain-kiertueen Midnight Oil teki australialaisyhtye Yothu Indin kanssa. Kiertueen jälkeen Midnight Oil työsti albumin Burning Bridges esimerkiksi INXS:n ja Crowded Housen kanssa. Kaikki kyseisestä pitkäsoitosta saadut tuotot lahjoitettiin alkuperäisasukkaiden järjestöjen kansalliselle koalitiolle.Diesel and Dustin kappaleista Jim Moginien ja Peter Garrettin käsialaa oleva Arctic World kertoo kaivosteollisuudesta ja öljynporauksesta Grönlannissa ja Alaskassa ja niiden haitallisista ympäristövaikutuksista. Australialaisen rockhistorioitsijan Ian McFarlanen mukaan Midnight Oil saavutti uransa huipun Diesel and Dustilla, joka on epäilemättä eräs laadukkaimmista koskaan julkaisuista australialaisista albumeista. Beds Are Burningin, Put Down That Weaponin, Dreamworldin, The Dead Heartin ja Sell My Soulin kaltaiset voimakkaat, dynaamiset ja intohimoiset kappaleet olivat määrätietoisia lausuntoja ja kutsuja toimintaan ja niiden taustalla olivat yhtyeen vakaumukseen liittyvät vahvuudet. Allmusiciin kirjoittanut Mark Deming kutsui albumia taiteelliseksi menestykseksi ja mainitsi yhtyeen jäsenten kykenevän kanavoimaan älykkyytensä ja intohimonsa vähemmän aggressiivisen materiaaliin, jonka lopputuloksena oli voimakasta ja vastustamatonta musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti