Tiistain tukeva:Suomirockin instituutio hyvässä iskussa

Suomirockin instituutioihin lukeutuva Popeda on ollut aikanaan allekirjoittaneelle varsin tärkeä yhtye; kyseessä on ensimmäinen 80-luvun puolivälissä keikkakontekstissa todentamani rockbändi. Kitaristi Arwo Mikkosen yhtyeessä vaikuttamisen aikana Popeda teki lopullisen läpimurtonsa vuonna 1983 ilmestyneellä pitkäsoitollaan Kaasua ja sen nimikappaleesta käyvällä Kaasua Komisaario Pepponella, vaikka jo 80-luvun alkajaisiksi ilmestynyt yhtyeen kakkospitkäsoitto Raswaa koneeseen nauttii huomattavasta arvostuksesta yhtyeen diggareiden keskuudessa. 90-luvun menestynein Popeda-albumi on vuonna 1992 ilmestynyt Svoboda ja  viimeisin todella vahva levykokonaisuus yhtyeen repertuaarista lienee vuonna 2008 ilmestynyt Täydelliset miehet. Edellinen Popedan varsinaisessa Ilosaarirockissa soittama keikka ajoittuu niinkin kauas kuin vuoteen 1982 ja myös Joensuuhun pysähtyneillä Tuuliajolla-kiertueilla yhtye oli mukana kolmena seuraavana vuonna. Kuluvana vuonna nelikymppisiään viettävä Mansen rockmasiina esiintyi Ilosaarirockin lauantai-iltapäivässä kolmella puhaltajalla vahvistettuna päälavalla  tunnin ja vartin setin sisältäessä näytteitä neljältä vuosikymmeneltä.  Ikurin turbiini Pate Mustajärvi on yhtyeen ainoa originaalijäsen; basisti Jyrki Melartin on ollut luovaa taukoa lukuun ottamatta mukana vuodesta 1981 ja yhtyeen musiikillinen primus motor, kitaristi Costello Hautamäki seuraavasta vuodesta lähtien. Kuluvana vuonna Popedalta on ilmestynyt kuuden vuoden levytystauon jälkeen myös uusi albumi Haista Popeda. 80-lukuisen tuotannon klassikot Kaasua ja Matkalla Alabamaan potkaisivat setin komeasti liikkeelle ja kyseisen vuosikymmenen levytystuotantoa edusti myös  Delilah-cover. Tuoreen  albumin Hulapaloo ja radiohitti Lihaa ja perunaa sopivat mainiosti klassikoiden sekaan ja Täydelliset miehet -pitkäsoitolta poimittuja iskusävelmiä olivat niin ikään yleisöön uponneet Aino ja The Grassrootsin ohjelmistosta poimittu ja Paten jo vuonna 1984 Masi Luoma & Luojanluomat -yhtyeen ainoaksi jääneelle albumille levyttämä Onhan päivä vielä huomennakin. 90-lukuisesta tuotannosta kuultiin balladikaunokki Punaista ja makeaa ja aivan 80-luvun alun vastaavasta veikeänä yllätyksenä  Mörrimöykky. Repe ja Lissu on eräs Svoboda-albumin kirkkaimmista helmistä, ja Costello soitti kyseiseen kappaleeseen todella inspiroituneen ja uutta sovituksellista näkökulmaa tarjonneen soolon. Kersantti Karoliina, pari vuotta tuoreempi Tahdotko mut tosiaan ja  vielä viimeksi mainittua uudempaa tuotantoa edustava Kakskytä centtiä lukeutuivat sitä vastoin ensisijaisesti yleisösuosikkeihin. Vuoden 1984 Harasoo-albumin suurhitteihin lukeutuva Sukset oli hauska kuulla pitkästä aikaa ja Helvetin pitkä perjantai edusti tuoreimman albumin rokkaavampaa antia ennen varsinaisen setin päättänyttä Kuumaa kesää. Encoreissa kuultiin uutuuslevyltä Costellon vokalisoima Öljytyt lanteet, Paten soolotuotantoa edustava Ukkometso sekä viimeisenä Raswaa koneeseen -pitkäsoiton upeasti versioitu avauskappale Da Da. Kokonaisuutena kyseessä oli vakuuttava keikka eräältä suomirockin instituutioista. Erityisesti Costello ja rumpali Lacu Lahtinen olivat mainiossa soittovireessä, eikä Patenkaan lavapresencessä ollut moittimista. Yleisössä nähtiin odotustenmukaisesti Popeda-diggareita useassa sukupolvessa, ja mainiota niin.