Free:Free at Last
Vuonna 1972 brittirockin keskeisimpiin nimiin lukeutuva Free oli jälleen
kasassa väliaikaisen hajoamisensa jälkeen. Samaisena vuonna ilmestynyt
Free at Last oli kosketinsoitin- ja balladivoittoisuudessaan
miellyttävällä tavalla erilainen Free-albumi.
Revittelevämpää osastoa pitkäsoitolla edustavat ainoastaan avaus Catch A Train, hienoiseen
kliseisyyteen syyllistyvä Travelin’ Man sekä Andy Fraserin kerrassaan upean bassokuvion kruunaama viattoman sensuelli singlehitti Little Bit of Love.
Slovarit ovat silti ne, jotka tekevät Free at Lastista
liki pitäen erinomaisen pitkäsoiton. Sail On yltää vasta
loppuhuipennuksessaan täydelliseen kukoistukseensa ja päätösraita
Goodbye on sekin erinomaisen koskettava. Akustinen Child toimii
pienimuotoisuudessaan, mutta balladiosaston huipentumat albumilla ovat
kuitenkin Guardian of the Universe sekä intensiivisyydessään suorastaan
hypnoottiseen otteeseen tempaava Magic Ship.
Free at Lastilla Paul Kossoff
on kitaroineen vähäisemmässä roolissa kuin yhdelläkään toisella Freen
pitkäsoitolla. Kyseinen seikka ei tee levystä huonoa, mutta silti
albumin yleislinjan huomioiden voi pitää yllättävänä sitä seikkaa, että
Free kasattiin uudelleen osittain siksi, että kitaristi saataisiin
jälleen kuosiin. Free at Lastin tekee merkittäväksi myös se, että se jäi Freen
originaalin kvartettikokoonpanon viimeiseksi albumiksi.
Basisti/kosketinsoittaja Andy Fraser jätti yhtyeen samaisena
vuonna ennen Japanin-kiertuetta. Freen viimeiseksi jääneellä, suorastaan
loistavalla albumilla Heartbreaker basson varteen oli siirtynyt
myöhemmin hetken aikaa The Facesissä vaikuttanut Tetsu Yamauchi ja lisäksi kokoonpanoa täydennettiin kosketinsoittaja John Rabbit Bundrickilla. Solisti Paul Rodgersin ja rumpali Simon Kirken perustamasta Bad Companysta muodostui varsin suosittu yhtye, mutta se on toinen ja kaupallisempi tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti