Salisbury on Uriah Heepin tuotannon toinen, Glen Bronin tuottama ja
vuonna 1971 ilmestynyt pitkäsoitto. Toisin kuin edellisenä vuonna ilmestyneellä
yhtyeen esikoisalbumilla Very ’eavy Very ’umble, jolla kappaleista vastasi
ensiksijaisesti kaksikko David Byron ja Mick Box, puolet Salisburyn kappaleista
olivat pelkästään Ken Hensleyn käsialaa. Alun perin albumi julkaistiin debyytin
tavoin Vertigo- levy-yhtiöllä, mutta uusintajulkaisut molemmista albumeista
näkivät päivänvalon Bronze Recordsilla, jonka kanssa Uriah Heep solmi uuden
sopimuksen kolmatta pitkäsoittoaan varten. Salisburyn etukanteen on kuvattu brittiläinen
hyökkäysvaunu, joka liittyy osaltaan pitkäsoiton nimeen, sillä Salisbury Plain
Wiltshiressa, Englannissa sijaitsee sotilaallinen harjoitusalue. Albumin
originaalipainos oli avattavakantinen, ja sisälsi mustavalkokuvan ensimmäisen
maailmansodan aikaisesta brittiläisestä tankista. Sisäkanteen oli painettu myös Ken
Hensleyn kommentit jokaisesta pitkäsoiton kappaleesta. Uusintapainokset eivät
olleet avattavakantisia. Originaalit Salisburysta Yhdysvalloissa ja Kanadassa ilmestyneet painokset sisälsivät
erilaisen kansikuvan. Kanadassa myöhemmin julkaituissa painoksissa oli sama kansikuva, kuin brittipainoksessa. Salisburyn 16-minuuttisessa nimikappaleessa kuullaan 24-henkistä
orkesteria ja tyylillisesti se kallistuu progressiiviisen rockin suuntaan.
Pitkäsoiton ydintuotantoon lukeutuva Lady in Black alkaa tyylikkäästi
sovitettuna folkhenkisenä hymninä, joka kasvaa kuitenkin aavemaisia harmonioita
ja rouskuttavia kitarariffejä hyödyntäväksi rockkappaleeksi. Uusintajulkaisun
myötä Lady in Blackistä tuli hitti Saksassa vuonna 1977 ja yhtye ansaitsi sillä Radio
Luxembourgin Leijona-palkinnon. Salisburyn keskeiseen tuotantoon lukeutuvat lisäksi erityisesti upean melodinen, niin ikään progressiivisia sävyjä tavoittava The Park sekä albumin kakkospuolen avaava rockrypistys High Priesties. Tyylillisesti Salisbury yhdisti Heepin heavyrockin
voimaa ja progressiivista monimuotoisuutta ja se oli merkittävä myös siinä
mielessä, että mainitun albumin myötä Hensley nousi Heepin merkittävimmäksi biisintekijäksi.
Pian Salisburyn julkaisun jälkeen Keith Baker jätti yhtyeen. Hänet korvasi
aikaisemmin toisessa Vertigolle levyttäneessä yhtyeessä Cressidassa soittanut
Ian Clarke. Clarken kanssa Heep teki ensimmäisen kiertueensa Yhdysvalloissa,
jolloin se lämmitteli Three Dog Nightia sekä Steppenwolfia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti